Ahven- ja kuhasaaliiden vaihtelu Suomen rannikolla ei selity merimetsojen määrässä tapahtuneilla muutoksilla. Merkittävää yhteyttä ei löydy sen enempää vuosittaisessa kuin pidemmänkään ajan vaihtelussa.Tähän johtopäätökseen tuli tuore suomalaistutkimus.
Tutkimuksessa analysoitiin ahven- ja kuhasaaliita vuosina 2004–2014. Tänä aikana Suomen rannikon merimetsokanta kasvoi alle 5 000 parista 20 000 pariin.
Tutkijat analysoivat, sopiiko merimetsojen runsastuminen selittämään ahven- ja kuhasaaliiden vaihtelussa tapahtuneita muutoksia. Toisena muuttujana oli veden lämpötila. Lisäksi saalismäärät suhteutettiin niin sanottuun kalastajien pyyntiponnistukseen.
Kohdealueena oli koko Suomen rannikko, joka oli jaettu kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaisiin 50x50 kilometrin ruutuihin. Niitä oli yhteensä 29.
Tutkijoiden lähtöoletus oli, että ahven- ja kuhakannoissa havaittaisiin merimetsokannan kasvusta johtuvia muutoksia 2–5 vuoden viiveellä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Tulosten mukaan pyyntiponnistukseen suhteutettu ahvensaalis kasvoi kymmenessä näyteruudussa samaan aikaan merimetsokannan kanssa. Muissa ruuduissa saalis pysyi ennallaan. Kuhasaalis puolestaan kasvoi viidellä ja laski vain yhdellä alueella.
Saalismäärissä oli suuria, vuosittaisia vaihteluja. Tutkijoiden mukaan ne eivät selity merimetsomäärässä tai veden lämpötilassa tapahtuneilla muutoksilla. Ainoastaan kuhasaaliiden heikkeneminen pohjoiseen mentäessä johtuu aineiston perusteella viileämmästä vedestä.
Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Fisheries research -julkaisussa. Mukana oli maamme eturivin tutkijoita. Kirjoittajina ovat akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, erikoistutkija Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskuksesta, kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta sekä tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta.
Ruotsalaistutkimus: Vaikutuksia on ainakin pienissä vesissäTällä viikolla myös Ruotsissa julkaistiin uusi merimetsotutkimus. Ruotsin maatalousyliopiston (Sveriges lantbruksuniversitet, SLU) tutkija Maria Ovegårds selvitti väitöskirjassaan muun muassa merimetsojen vaikutusta kalakantoihin ja niiden rakenteeseen.Väitöskirjan mukaan juuri ahven on alttiimpia lajeja merimetsojen vaikutuksille.
– Jos merimetso saalistaa paljon tietynkokoisia kaloja, se voi aiheuttaa muutoksia populaation rakenteeseen, tutkija toteaa SLU:n tiedotteessa.
Ovegårdsin mukaan seurauksena voi olla esimerkiksi harventunut, mutta yksilökooltaan kasvanut kalakanta. Näin on arveltu tapahtuneen muun muassa ruotsalaisella Roxen-järvellä.
Ovegårds analysoi yli 20 merimetsotutkimusta eri puolilta maailmaa. Tulokset olivat hänen mukaansa samansuuntaisia.Päätelmiä ei kuitenkaan voi suoraan soveltaa Itämerelle.
Syynä on se, että valtaosa tutkimuksista on toteutettu pienissä ja suljetuissa kohteissa, joissa mittauksia ja koejärjestelyjä on helppo toteuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kalankasvatuslaitokset, patoaltaat, joet ja järvet.
– Tällaisissa ympäristöissä kaloille ei yleensä ole sopivia suojapaikkoja, joten merimetsojen aiheuttamat haitat voivat olla suurempia, tutkija mainitsee.
Merimetsojen kalapopulaatioihin ja sen kautta kalastukselle aiheuttamista haitoista laajoissa, avoimissa vesistöissä ei tutkijan mukaan ole edelleenkään todisteita.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.