Musiikki oli aika luonteva valinta Vesa-Pekka Leinon kolmannen murrerunoteoksen aihepiiriksi, sillä se on lapsesta saakka ollut kiinteä osa hänen elämäänsä.
Eurajoen Nuorisosoittokunnan pitkäaikainen kapellimestari, kunnan sivistystoimenjohtaja pohtii tuoreessa Musiikk paoha elämäst -runokokoelmassa ihmisen ja musiikin suhdetta ja riimittelee eri soittimista.
Runo Tiukk paikk kuvailee pikku kansakoululaisen tunnetta, kun luokan eteen pitää mennä yksin laulamaan: ”Laol siin ny sit kon henkest erest pelkkä.”
Runossa Atrenaliini esiintymäs kuvaillaan nuoren soittajan tuntoja ennen esitystä.
Musiikk ja ihmne kehoittaa istumaan alas ja kuuntelemaan: ”Huil harmonias ja naoti. Ot sävelitten käsikynkkä, men fölihi ja kulj mukan.”
Vaikka runokirja on suunnattu musiikista jo jotain tietäville, Leino korostaa, että suhteen luominen musiikkiin ei vaadi erityistä musikaalisuutta.
– Musiikki on universaalia, meille kaikille yhteistä.
Runokokoelmassa kuuluu tuttu Eurajoen murre, mutta mukaan on livahtanut myös pitkää suomea.
– Suurin osa soittimista kertovista runoista on kirjoitettu kirjakielellä.
Niihin Leino on poiminut myös kuunteluvinkkejä. Sokerina pohjalla on kirjan loppuosa, jossa musiikkisanastoa on käännetty ”Eorjoe murttel.” Ne hän sanoo kirjoittaneensa pilke silmäkulmassa.
Leino on omistanut kirjansa kesällä kuolleen kollegansa ja ystävänsä, raumalaisen Mika Rapalan muistolle. Ystävyksiä yhdistivät ammatti, musiikki ja kirjoittaminen.
Leinolta ovat aiemmin ilmestyneet runoteokset Lavila aukkial kasvan ja Mukulist ja vähä muistakki.Musiikk paoha elämäst -teoksesta on otettu 400 kappaleen painos.
Kirja julkistetaan Eurajoen Yrittäjien joulutorilla 2.12.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.