Äänestysaktiivisuus huolettaa enemmän kuin sote-uudistus

Tähän asti sosiaali- ja terveydenhuollon asioista on päättänyt kaupunginvaltuusto. Meillä on Suomessa kuntia, joilla on aivan liian suuret haasteet tuottaa asukkailleen tasa-arvoisia sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita. Toinen merkittävä ongelma on ollut vaikeasti ennustettavat menot kuntien budjeteissa.

Tyypillisesti potilaan siirryttyä erityissairaanhoitoon kunta ei voi enää hallita kustannuksia ja budjetti-yllätyksiä tapahtuu usein. Olemme myös tietoisia siitä, että väestömme ikääntyy, mikä tarkoittaa suurempia kustannuksia ja kasvavaa tarvetta terveydenhuollolle.

Vuonna 2023 sinun ja minun sosiaali- ja terveysasioista ei päätä enää kunnat, vaan meidän nyt tammikuussa valitsemat edustajat alueellisissa toimielimissä. Uudistuksen myötä kaupunginvaltuuston tehtävät helpottuvat kun vaikeasti ennustettava ja hallittava Sote-osuus siirtyy aluevaltuustolle ja budjetti tulee suoraan valtion kassasta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tarkoituksena ei ole keskittää palveluita suurempiin kaupunkeihin, vaan varmistaa, että kaikki ihmiset saavat laadukasta terveydenhuoltoa, asuinpaikasta riippumatta. Jatkossakin on mahdollista valita perustervey- denhuollonyksikkö ja erityissairaanhoitoa, aivan kuten nytkin.

Uudistus kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden hoitaa ongelmat jo perusterveydenhuollossa moniammatillisten tiimien ja eri sektoreiden paremman yhteistyön avulla. Uudistuksen jälkeen on helpompaa saada hoitoa yhdessä paikassa ilman, että sinua juoksutetaan usean eri paikan välillä.

Esimerkiksi perusterveydenhuollossa sinulla on mahdollisuus kääntyä erikoissairaanhoidon asiantuntijoiden puoleen saadaksesi hoitoa nopeammin. Uudistus mahdollistaa myös esimerkiksi digitaalisten palveluiden käytön, jotka ovat jo yksityisellä puolella kovassa käytössä: asiakas lähettää puhelimellaan kuvan ihottumastaan tai tulehtuneesta silmästään, lääkäri arvioi kuvat, kirjoittaa reseptin ja asiakas noutaa lääkkeet apteekista.

Näinä aikoina on kaikkien etu, ettei odotusauloihin kokoonnuta turhaan jos fyysistä kohtaamista hoitajan/lääkärin kanssa ei välttämättä tarvita. Digiklinioilla ei korvata kokonaan vastaanottoja, mutta niillä saataisiin helposti purettua terveyskeskusjonoja.

On ihmisiä, jotka arvostavat kasvotusten asioiden hoitamista ja sitten on ihmisiä jotka arvostavat tehokkuutta. Samainen digiklinikkakonsepti sopisi myös loistavasti nuorten kuulemiseen. Nuorille luontainen tapa kommunikoida on puhelimen näpyttely.

Miksei siis autettaisi huonosti voivaa nuorisoamme siellä missä he ovat. Toisaalta terveysbussien kaltaiset liikkuvat ratkaisumallit parantaisivat hoitopalvelujen saatavuutta maaseudulla. Parhaat sovellukset on jo keksitty – ne on otettava vain käyttöön.

Olen ehkä enemmän huolissani äänestysaktiivisuudesta kuin tulevan uudistuksen onnistumisesta. Sosiaali- ja terveyspalveluista pitäisi olla päättämässä tulevaisuudessa valtuutetut, jotka ymmärtävät vastuullisen rahankäytön tärkeyden, kuuntelevat ihmisiä, selvittävät olemassa olevat faktat ja mahdollisuudet ja valitsevat kaikille parhaat ratkaisut.

Ida Susi, RKP

Aluevaaliehdokas, Pori