Afrikasta pitäisi puhua enemmän

Otsikolla ei suinkaan viitata viime kuun Afrikan tähti -kohuun. Sehän käynnistyi opiskelijatapahtumasta, jossa opiskelijat olivat pukeutuneet suomalaisen klassikkopelin teeman mukaisesti.

Keskustelu lähti laukalle. Tieltä kaahattiin pöpelikköön, eikä metsää puilta nähty.

Afrikasta pitäisi kuitenkin puhua paljon enemmän.

On hämmentävää, miten huonosti tunnemme Afrikan, joka on oman maanosamme naapuri. Ja vieläpä suuri ja tärkeä naapuri.

Euroopan väkiluku on alle 750 miljoonaa ja laskemaan päin.

Afrikan väkiluku sen sijaan nousee kovaa kyytiä. Muutaman vuoden päästä Afrikassa asuu 1 500 miljoonaa ihmistä. Siis tuplasti Euroopan määrä.

Meitä tulisi kiinnostaa, mitä Afrikalle kuuluu. Monestakin syystä. Nähtävissä on mahdollisuuksia ja uhkia.

Silti tietomme Afrikasta ovat vajavaisia ja suurelta osin vanhentuneita. Monelle lienee yllätys, että suurin osa afrikkalaisista asuu kaupungeissa.

Belgian ja Bulgarian elintasolla on eroa, vaikka kumpikin on eurooppalainen maa. Senkin tiedämme, miten iso ero on USA:lla ja Meksikolla. Tai että Aasiassa Japani ja Kiina poikkeavat toisistaan.

Myöskään Afrikka ei ole yksi maa.

Afrikassa on melko vauraita maita ja kasvukeskuksia, joissa ihmisillä on hyvin rahaa kulutettavaksi. Siis kasvavat markkinat, joille esimerkiksi Kiina on innolla menossa.

Vastaavasti on todella köyhiä maita, joiden ahdinkoa ilmastonmuutos vielä syventää.

Ennen kaikkea Afrikassa on ihmisiä, aina vain enemmän ihmisiä. Jo yhden maan, Nigerian, ennustetaan kasvavan asukasmäärältään Euroopan kokoiseksi vuosisadan loppuun mennessä.

Myös Euroopan tulevaisuuden kannalta on aivan keskeinen kysymys, missä ja miten nuoret afrikkalaiset työllistyvät.

Afrikasta voi tulla ”uusi Aasia”, jonne syntyy ja siirtyy paljon teollista tuotantoa.

Mikäli taas työtilaisuuksia ei kotimaassa ole tarjolla, lähdetään niitä hakemaan kauempaa. Niin lähtivät suomalaisetkin samankaltaisessa tilanteessa takavuosina.