Suomessa tarvitaan joka arkipäivä 800 verenluovuttajaa, jotta potilaat saavat tarvitsemansa verivalmisteet. Verivalmisteita tarvitaan esimerkiksi leikkauspotilaiden, onnettomuusuhrien, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon.
Milloin sinä olet käynyt luovuttamassa verta?
Tällä hetkellä noin 40 prosenttia verenluovuttajista on miehiä. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu toivookin erityisesti miehiä luovuttamaan entistä innokkaammin. Syykin on selvä, miehet pystyvät luovuttamaan verta useammin kuin naiset. Luovutus ei vaikuta heidän rautavarastoihinsa yhtä voimakkaasti kuin naisilla.
Verenluovutus on monelle suomalaiselle tuttu juttu. Palvelulla onkin jo pitkä historia. Tänä vuonna tulee nimittäin kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun palvelu aloitti toimintansa.
Verta alettiin kerätä Suomessa järjestelmällisesti sotavuosina. Sotien jälkeen 1948 perustettu Veripalvelu on siitä lähtien huolehtinut koko maan verihuollosta vapaaehtoisten luovuttajien kanssa.
Veripalvelu onkin ollut suomalaisen terveydenhuollon tärkeä tukipilari. Se toimittaa potilaiden hoidossa tarvittavat verivalmisteet, kantasolusiirteet ja laboratoriopalvelut Suomen sairaaloihin joka päivä, ympäri vuorokauden. Yhdestä luovutuskerrasta saadaan apua kolmelle potilaalle.
Teknologia ja toimintamallit ovat vuosien saatossa muuttuneet huimasti. Veripalvelun toiminnan alkuaikoina verta esimerkiksi kerättiin pulloihin ja annettiin kokoverenä potilaille. Nykyisin veri erotellaan komponentteihin ja potilas saa vain sitä veren osaa, josta hän parhaiten hyötyy: punasoluja, verihiutaleita tai plasmaperäisiä lääkevalmisteita.
Luovutettu veri myös tutkitaan veren välityksellä tarttuvien vakavien virusten varalta. Automaatio ja robotiikka ovat pitkälti korvanneet käsityön.
Vaikka teknologia on muuttunut, ei toiminnan perusta ole kuitenkaan muuttunut mihinkään.
Verta ei vieläkään voi tehdä keinotekoisesti. Edelleen tarvitaan auttamishaluisia ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa ja ojentamaan kätensä potilaita varten. Onneksi tämä ainutlaatuinen inhimillisyyden ilmentymä elää ja voi hyvin vieläkin.