Älkää unohtako risupakettia

Päättäjämme piirtävät parhaillaan fossiilipolttoaineiden tiekarttaa. Se kertoo, miten vähentää jatkossa fossiilipolttoaineiden käyttöä ja niiden päästöjä.

On hyvä tarkastella, miten aikaisemmat tiekartat toimivat. Edellinen energiauudistukseen liittyvä tiekartta oli niin sanottu risupaketti.

Sana risupaketti on peräisin vuoden 2002 väittelystä siitä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketin silloinen eduskunta kokosi uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tukilupaukseksi.

Risupaketin avulla saatiin viides ydinvoimala (Olkiluoto kolmonen) eduskunnassa lopulta läpi. Sehän oli äänestyksessä 1992 yllättäen kaatunut. Risupaketti on taustalla myös uudemmassa Hanhikiven ydinvoimahankkeessa Pyhäjoella.

Vuoden 2002 risupaketti oli vielä sanahelinää. Se ei sisältänyt tiekarttaa, esimerkiksi tavoitetta kuinka energiapuun määrää kuutioissa oli määrä lisätä vuosien saatossa. Tavoitteet eduskunta naulitsi vasta vuonna 2010, kun olimme EU:ssa lupautuneet uusiutuvan energian nostoon.

Pääpaino risupaketissa on nimensä mukaan metsäenergiassa. Metsähakkeen kokonaiskäytön piti nouseman vuoden 2010 tasolta 7,0 miljoonaa kuutiota vuoteen 2020 mennessä tasolle 13,5 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Miten etenimme tiekartalla? Metsähakkeen käyttö lisääntyi aina vuoteen 2013, mutta sen jälkeen nousu pysähtyi. Vuonna 2018 metsähaketta paloi kahdeksan miljoonaa kuutiota.

Tällä kehityskululla emme saavuttaneet risupaketin tavoitetta vuoteen 2020 mennessä, emmekä tule saavuttamaan tämän vuoden loppuunkaan mennessä. Tavoitteesta saavutamme ehkä 60 prosenttia.

Parin viime vuoden aikana uusiutuvan puuvoiman merkitys on kuitenkin kasvanut. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä ja polttoöljystä halutaan lopultakin eroon.

Ajattelu lähti liikkeelle Pariisin 2015 ilmastokokouksesta. Näkyvimmin aiheesta on puhunut maapallon ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

Hiilidioksidin päästömaksu totteli Macronia. Hiilidioksiditonnin hinta on noussut silloisesta seitsemästä eurosta nykytasoon 24 euroon eli 3,4 -kertaiseksi.

Päästömaksun nousulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet rintamaiden voimalat suunnittelevat vakavissaan korvaavansa kivihiilensä joko metsähakkeella tai puupelletillä.

Risupaketille on vihdoin valoa, mutta meidän ei tulisi unohtaa tiekartan seurantaa. Myös uusi, entistä korkeampi tavoite metsähakkeen tuotannolle tarvitaan.

”Tällä kehityskululla saavutamme ehkä 60 prosenttia risupaketin tavoitteesta.”

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori