Alkupaukku aluevaaleille on nyt ammuttu

Nämä ensimmäiset hartiainvahvennusvaalit ovat ”kaunis” kukkanen Suomen hallinnon historiassa. Siinä soteveivauksessa vaihtui vispilää ja lehmää liukuhihnalla. Mikä siinä sitten prakaa?

No, se mahtuu yhteen sanaan:” Kaikki”.

Valmistelu tehtiin vain sen takia, että sote saatiin ikään kuin hallitussopimuksen mukaan puikkoihin.

Tämän hetken yleinen tilannetaju antaa ymmärtää, että vain kansanedustajat ja kuntavaltuutetut voivat asettua ehdokkaiksi. Mikä vaikutus sillä lienee äänestysvilkkauteen?

Pahalta näyttää sekin, että monet pienemmät kunnat jäävät tyystin ilman edustajia aluevaltuustossa.

Suurin moka on alueiden (maakuntien) tehtävien määrittelyn keskeneräisyys. Siihen liittyy myös alueiden verotusoikeuden jättösyöttöä jonnekin tulevaisuuteen odottamaan seuraavaa siirtoa.

Vaalit ovat kuitenkin 12.01.22 alkaen ennakkoäänestyksellä, edellyttäen, ettei hallitus kompastu jalkoihinsa.

Paras ratkaisu olisi ollut paluu lääniratkaisuun. Rauman kohdalla se olisi merkinnyt Turun- ja Porin lääniä. Tehtäväjaon mukaisesti kuntien verotuloja olisi jaettu maakunnille ja valtionhallinnolle. Verotus olisi siis yksinkertaistunut, eikä monimutkaistunut.

Aluevaalien pitää olla yleisvaalit, joissa ei sallita ehdokkuutta kansanedustajille. Sen sijaan alueen kunnat saavat kukin mandaatin asettaa yhden kuntavaltuutetun aluevaltuustoon. Ennen kaikkea vaaleihin pitää saada valitsijayhdistyksiä omine ehdokkaineen.

Kunnilla on vielä toistaiseksi mahdollisuus muodostaa kuntayhtymiä, joka tasaisi ilman pakkokertoimia kuntien tasavertaisuutta. Sekin olisi kyllä kova kisa.

Aluevaltuusto asettaa aluehallituksen. Aluehallitus johtaa toimintaa, hallintoa ja taloutta. Lisäksi on pakollisina toimieliminä tarkastuslautakunta ja kansalliskielilautakunta (kaksikielisillä alueilla). Mainittujen pakollisten instituutioiden lisäksi voi aluevaltuusto asettaa lautakuntia, johtokuntia ja niiden jaostoja.

Kuten edellisestä näkyy, on virkamiehiä ja demokratiaa listassa siinä määrin, että pitää niille töitäkin järjestää.

Työnjako kolmikolkalla pitää olla niin, että valtion hallinto laatii lait, aluehallinto toteuttaa lakia ja valvoo lakien toteutumista. Hännänhuippuna tulee kunnat, jotka tulevat olemaan todellisia valtiaita Suomi-yhteisössä.

Tällä mallilla valtionhallinnon työmäärä vähenee niin, että kansanedustajien määrä voidaan vähentää 101 edustajaan. Siitä löytyy lisää pätevää voimaa aluehallintoon.

PS. Vielä on politiikoilla mahdollisuus saada hyvinvointialueet kestävälle pohjalle. Sovitaan heti vaalien lykkäämisen 9 kuukauden päähän. Käytetään aika lakien saattamiseksi muutoksen tarvetta vastaavaksi.

Ei maakunnilla ole mitään tarvetta ottaa kiireellisenä käyttöön jotakin, mikä on täysin tuntematonta viidakkoa.

”Paras ratkaisu olisi ollut paluu lääniratkaisuun. Rauman kohdalla se olisi merkinnyt Turun- ja Porin lääniä. Tehtäväjaon mukaisesti kuntien verotuloja olisi jaettu maakunnille ja valtionhallinnolle.”

Hannu Valtonen

auktorisoitu saaristolaivuri (kirjoituksesta pidempi versio LS-verkkolehdessä)