Rauman kaupunginjohtajan asuinpaikka nousi suuren kiinnostuksen kohteeksi, kun Länsi-Suomi asiasta uutisoi kuluvalla viikolla (LS 25.4.).
Esko Poikela ei asu Raumalla vaan Liedossa ja ajelee työmatkaa tai yöpyy ajoittain hotellissa Raumalla. Sinänsä asiassa ei pitäisi olla mitään kummallista.
Kaupunginjohtaja pendelöi siinä missä niin monet muutkin tämän päivän työelämässä.
Länsi-Suomen verkossa juttu oli keskellä arkiviikkoa ylivoimaisesti luetuin.
Kiinnostus kertoo siitä, että kuntajohtaja on ihmisten silmissä edelleen paikkakunnan julkkis ja keulahahmo, johon liitetään suuria odotuksia.
Yksi odotuksista on sitoutuneisuus, jollaiseksi pysyvä asuminen paikkakunnalla nähdään. Ehkä joku katsoo, että uskottavuuskin kasvaa.
Jos asuu muualla, on sormea vaikeampi pitää paikkakunnan pulssilla samaan tapaan kuin asuessa. Arjen pienet ja isot ikävyydet eivät tartu takkiin.
Poikelaa ei kuitenkaan voi viranhoidossa syyttää sitoutuneisuuden tai näkyvyyden puutteesta.
Nähty on, että kaupunginjohtaja on tehtävänsä kanssa tosissaan ja naama on näkynyt Raumalla moitteettomasti.
Enää ei muutenkaan eletä entistä hevosvetoista aikaa, jossa kunnanisä tallustelee kylänraitilla tervehtimässä aurinkoisesti alamaisiaan.
Nykyään kunnan tai kaupungin johtaminen vaatii ammattitaitoa, joka ei katso asuinpaikkaa.
Työ on työtä siinä missä muutkin, ja sitä tehdään yhtä lailla paikan päällä ja sähköisesti.
Rauman kaupunginjohtajan asuinpaikan taustalla on se tavallinen tarina. Poikelalla on työpaikka täällä, vaimolla kotipaikkakunnalla.
Kyse ei ole ainoasta pariskunnasta, jonka asumiseen työkuviot vaikuttavat.
Nykypäivänä on usein niin, että molemmille on löydyttävä työpaikka, jotta paikkakunta vaihtuu.
Kaupunginjohtajan työn ytimessä on tarve monipuolistaa raumalaista elinkeinoelämää.
Sillä houkutellaan Raumalle uusia muuttajia ja paluumuuttajia. Tämän problematiikan Poikela tunnistanee omakohtaisesti.
”Työ on työtä siinä missä muutkin.”