Ay-liikkeellä ei enää suurta ohjelmaa, eikä ole toimivaa kansalaisyhteiskuntaa

Suomalaisella ay-liikkeellä on mahtava menneisyys. Sodan jälkeen työläisten määrä kasvoi, ja he halusivat liittyä liittoihin. He omaksuivat ammattiyhdistysten ja vasemmiston tavoitteet. Näin ay-liikkeen vaikutusvalta kasvoi.

Samalla se tunnustettiin vastuuta tuntevana yhteiskunnallisena toimijana. Ei tehty pelkästään palkkaa ja työehtoja koskevia sopimuksia, vaan laajoja uudistuksia sosiaalilainsäädäntöön, koulutukseen ja terveydenhuoltoon, asuntojen rakentamiseen sekä talous- ja työllisyyspolitiikkaan.

1960-luvulla asetetut tavoitteet toteutettiin 1980-luvun loppuun mennessä. Nämä olivat ay-liikkeen parhaita aikoja. Talous oli vahva ja järjestäytymisaste 80 prosenttia.

Tämä oli sodasta tulleitten sukupolvien sekä suurien ikäluokkien innostuksen aikaa. Tämä toteutui työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteistyöllä. Lakiasioissa poliittiset puolueet tekivät lopulliset päätökset. Näin toteutui kansalaisyhteiskunta sekä parlamentarismi.

Nyt tilanne on toinen. Ay-liikkeellä ei ole mitään suurta ohjelmaa. Ay-liike on siirtynyt vanhoja etuja puolustavalle kannalle. Tällä hetkellä suuret ohjelmat ovat syntyneet poliittisten puolueiden toimesta.

Myönnän, että tämä on parlamentarismia. Mutta ei ole toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.

Olen ymmärtänyt, ettei Elinkeinoelämän Keskusliitto ole kieltäytynyt kolmikantaisesta toiminnasta yhteiskuntaamme kehitettäessä. EK:n mukaan he eivät neuvottele palkoista, vaan sen hoitavat liitot.

Olen myös ymmärtänyt, että maan nykyinen hallitus haluaa etujärjestöt mukaan yhteiskuntamme rakennustyöhön. Näitä asioita on paljon.

Ei Suomi, ei maailma ole valmis. Nykyisen hallituksen kanssa on hyvä laittaa alulle suuriakin uudistuksia. Etujärjestöillä on oltava valmiudet tehdä yhteistyötä kaiken väristen hallitusten kanssa. Kunnioitetaan parlamentarismia, ja länsimaista kansalaisyhteiskuntaan perustuvaa etujärjestötoimintaa.

”Tämä oli sodasta tul- leitten sukupolvien sekä suurien ikäluokkien innos- tuksen aikaa. Tämä toteutui työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteistyöllä.”

Markku Palonen