Bensan korkea hinta on muutakin kuin verotusta

Kuva: Esa Urhonen

Polttonesteiden viimeisin raju hintapiikki on saanut täysin aiheellisesti aikaan kriittisen keskustelun ilmiön yhteiskunnallisista seurauksista. Kuten hyvin tiedetään, Suomi tunnetaan perinteisesti kalliin polttoaineen maana, mutta nyt sietokyvyn raja on jo ylitetty.

Autoilijat yhtä hyvin kuin muut nestemäisten polttoaineiden käyttäjät kokevat tilanteen monella tapaa kestämättömäksi. Elinkustannusten nouseminen muutenkin kautta linjan sekä korkotason ja inflaation samansuuntainen kehitys tekevät jokapäiväisen elämän entistä vaikeammaksi.

Sinänsä tilanne ei ole poikkeuksellinen. Polttoaineiden kalleutta on päivitelty iät ja ajat. Viimeaikainen hintakehitys, jonka taustatekijöiksi on helppo luetella dollarin kallistuminen, koronapandemian jälkeinen kysynnän kasvu sekä viime kädessä Ukrainan sota pakotepäätöksineen, on kuitenkin johtanut hintatason huipulle.

Polttonesteiden hintakeskustelussa etualalle nousee perinteisesti kysymys verotuksesta. Helposti tulee mieleen todeta, että siinähän se ongelman ratkaisu yksinkertaisuudessaan piileekin. Ainakin poliittisissa kannanotoissa on populistisesti hyödyllistä vaatia verojen alentamista.

Kieltämättä bensiinin ja dieselin verotus tuntuu kovalta. Vastoin yleistä luuloa valmisteverot eivät kuitenkaan ole sidoksissa tuottaja- tai maailmanmarkkinahintoihin. Bensavero on 76 senttiä litralta ja dieselin 60 senttiä litralta. Lisäksi tuotteista peritään muiden hyödykkeiden tapaan 24 prosentin arvonlisävero.

Nämä verot ovat reaaliarvoltaan pysyneet likimain samoina jo kymmenkunta vuotta. Toisin sanoen verotuksella ei ole ollut vaikutusta polttonesteiden nykyisiin huippuhintoihin. Tässä tilanteessa on siis selvää, että jos bensiinin ja dieselin hinnanalennusta lähdettäisiin hakemaan verotason laskemisen kautta, alennuksen tulisi olla varsin korkea, jotta sillä olisi reaalista vaikutusta niin sanottuihin pumppuhintoihin.

Sekään ei ole sanottu, missä määrin veroale näkyisi sellaisenaan jakeluhinnoissa. Kokemuksesta tiedetään, että alennukset siirtyvät hintoihin heikommin kuin korotukset.

Polttoaineverotuksen tuotto on tunnetusti valtiontalouden merkittävä tulonlähde. Seuraavaksi herää siis kysymys, millä tavalla polttoaineveron alentamisen vaikutus budjetissa kompensoitaisiin.

Siihen on melko yksinkertaisesti sanottuna kolme perusvaihtoehtoa: pitäisi korottaa muuta verotusta, leikata jotain julkista palvelua tai lisätä lainanottoa. Sanomattakin on selvää, että mikään näistä keinoista ei saa suurta kannatusta.

Sinänsä ei vaadi suurta poliittista rohkeutta vaatia verojen alentamista, mutta jos samalla joutuu perustemaan millä tavalla se korvattaisiin budjetin tulopuolella, ehdotukset käyvät vaikeammin perusteltaviksi.

Kaiken kaikkiaan olisi kyllä tähdellistä tarkastella kokonaisuudessaan sitä tavattoman suurta tulokertymää, joka syntyy polttoaineiden myyntiin ja autoiluun kohdistuvista veroista ja maksuista suhteessa siihen missä määrin sitä käytetään liikenneväylien ja muun infrastruktuurin kehittämiseen.

Liian kalliiksi koettu polttoaine on tavallisen kansalaisen kannalta kieltämättä peräti ikävä asia. Silti monet ekonomistit ovat sitä mieltä, että se on kuitenkin kuluttamisen alue, jossa on paras antaa kilpailullisten markkinamekanismien toimia kysynnän ja tarjonnan mukaan.

”Verotuksella ei ole ollut vaikutusta polttonesteiden nykyisiin huippuhintoihin.”

Jyrki Niittyranta

Kirjoittaja on Länsi-Suomen entinen päätoimittaja.