Biovoimaa voi uusia nopeasti

Euroopan unioniin ja meillekin on syntynyt uusi ilmastoväen koulukunta. Se nimeää suomalaisen biovoiman eli metsähakkeen liian hitaasti uusiutuvaksi energiaksi. Koulukunta painostaa jo EU:n komissaareja väittämällä, että 70 vuoden kierrolla kasvatettavilla havumetsillä menee turhan kauan sitoa takaisin hiilidioksidi mikä hakkeen poltossa pääsee ilmaan.

Pääosa biotieteilijöitämme on toista mieltä. Sähkön ja kaukolämmön voimaloissa palavan metsähakkeen varsinainen vaihtoehto on aina fossiilinen kivihiili. Siihen verrattuna metsä uusii jatkuvasti energiaa. Uusiutuminen kestää niin kauan kuin aurinko maapallolle paistaa.

Koulukuntien kiivaasta väittelystä on seuraamuksensa. Komissaarit voivat esittää kansainvälisiä rajoitteita pohjoismaiselle pitkän kierron puulle.

Meidän tulee varautua esittelemään Brysselissä nykyistä monipuolisempi hakkeen tuotanto. Siinä tarvitaan havupuiden lisäksi lyhyen kierron lehtipuita. Perinteisen metsämaan lisäksi tarvitaan myös uutta viljelymaata.

Metsähakkeen käyttö lämpökeskusten energiaksi keksittiin 1960-luvulla. Varsinainen tarve syntyi 1970-luvulla. Polttoöljyn hinta nousi jyrkästi kahden Lähi-Idän sodan luoman öljykriisin myötä. Kun puuta alkoi palaa, puun riittävyys alkoi huolestuttaa.

Paperiteollisuus kauhisteli metsähakkeen käyttöä energiaksi. Siksi Suomen ja Ruotsin silloiset biotieteilijät esittivät ratkaisuksi lyhyen kierron peltohaketta, pitkän kierron metsähakkeen rinnalle.

Nopeasti kasvava (esimerkiksi 5 vuotta) viljelypaju on nopeasti uusiutuvaa biovoimaa. Sen viljely kehitettiin 1980-luvulla. Peltoa maassamme silloin riitti. Ennen EU-aikaa olimme maatalouden sitkeässä ylituotannossa. Vielä vuonna 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura puhui miljoonan peltohehtaarin ongelmasta.

Energiapajua kokeili perusteellisimmin Fortum (entinen Imatran Voima), vuosina 1983–1993. Viljelmät olivat tavallisella peltomaalla yhtiön Kopparnäsin tilalla Inkoossa. Tilukset oli aikoinaan hankittu Helsingin viereen kaavaillulle läntiselle ydinvoimalalle.

Fortumin viljelemän uusiutuvan energian näyttö oli niin vakuuttava, että valtio alkoi 1993 rahoittaa 30 eteläsuomalaista maatilaa käsittänyttä Energiatilahanketta. Sen merkittävimmät näytöt saatiin Nygårdin kartanossa, Pohjan pitäjässä (nykyisessä Raaseporissa).

Fortumin kehittämä menetelmä ei kuitenkaan sopinut EU-komissaarien silloiseen ajatteluun. Liittymisemme unioniin 1995 poisti kyllä maatalouden ylituotannon. Liikapellot näyttivät palaavan viljalle eikä maata peltojen energiaviljelyyn enää ollut. Mutta kaksikymmentä vuotta kestänyt EU-kautemme näyttää nyt, että liikapellot eivät poistuneet. Ne muuttuivat ympäristötuetuiksi kesantopelloiksi – hömppäheinän pelloiksi miksi viljelijät niitä nykyään kutsuvat.

Suomessa oli vuonna 2016 hömppäheinän peltoja yhteensä 242 000 hehtaaria, yksitoista prosenttia koko peltoalasta. Ensi vuosikymmenellä näille pelloille on uusi ympäristötarve, ilmastotarve. Ympäristöpelloilla voisi kasvattaa lyhyen kierron nopeasti uusiutuvaa biomassaa.

Puolassa ilmastotarpeeseen on jo kehitetty ekopajun menetelmä. Ekopaju kasvaa energiaa ja hoitaa samalla ympäristöä. Ekopaju luo ympäristöpellolle heinää runsaamman hiilen nielun. Ekopaju nielee runkoihinsa ja juuriinsa vesistöihin valuvia ravinteita. Pääosa ravinteita kiertää hakkeen mukana tuhkaksi. Tuhkan voi levittää lannoitteena pitkän kierron havumetsiin, riittävän kauaksi ravinteiden jo rehevöittäneistä vesistöistä.

Ekopajun viljelyä ympäristöpelloilla tulisi edistää myös Suomessa. Pitkän kierron metsähakkeen rinnalle pitäisi saada lyhytkiertohaketta.

Nopeasti uusiutuvaa energiaa pitäisi saada pian kasvamaan, ja kasvamaan riittävän suurilla pinta-aloilla. Komissaareille tarjottava nopeasti uusiutuva biovoima helpottaisi Metsä-Suomen asemaa tulevissa EU:n ilmastoneuvotteluissa.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti