Cityhanhet ympäristö- ministeriön erityissuojelussa

Kirjoittaja on kannellut oikeuskanslerille lupaviranomaisen perustuslakia vähättelevästä toiminnasta. Hänen mielestään se kitsastelee poikkeuslupien myöntämisessä haittaa ja vahinkoa aiheuttavien lintujen karkottamiseksi. Ympäristöministeriön lausunto asiasta on kirjoittajan mielestä tarkoitushakuinen.
Kirjoittaja on kannellut oikeuskanslerille lupaviranomaisen perustuslakia vähättelevästä toiminnasta. Hänen mielestään se kitsastelee poikkeuslupien myöntämisessä haittaa ja vahinkoa aiheuttavien lintujen karkottamiseksi. Ympäristöministeriön lausunto asiasta on kirjoittajan mielestä tarkoitushakuinen. Kuva: arkisto/Pekka Lehmuskallio

Cityhanhet ovat tulleet jäädäkseen eikä kannan kasvulle näytä olevan rajana kuin taivas. Suomeen kyllä mahtuu valkoposkihanhia, mutta nyt vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät mahdu enää puistoihin, pyöräteille eivätkä rannoille.

BirdLifen ja Suomen ympäristökeskuksen syyslaskentojen mukaan valkoposkihanhien pesimäkanta Suomessa on kasvanut vuodesta 1985 keskimäärin 18 prosentin vuosivauhdilla. Valkoposkihanhi pesii koko rannikkoalueella itärajalta Perämerelle. Sisämaassakin pesii populaatio Lahden-Hollolan Vesijärvellä ja Etelä-Päijänteellä.

Tämän lisäksi keväisin ja myöhemmin syksyllä Suomessa levähtää satojatuhansia Venäjän arktisella tundralla pesiviä valkoposkihanhia.

Teimme kansanedustajakollega Markku Eestilän (kok.) kanssa oikeuskanslerille kantelun, joka koski lupaviranomaisen perustuslakia vähättelevää toimintaa, kun se kitsastelee poikkeuslupien myöntämisessä haittaa ja vahinkoa aiheuttavien lintujen karkottamiseksi.

Kesäkuussa oikeuskanslerille jättämässään lausunnossa ympäristöministeriö ei kuitenkaan yhtynyt huoliimme, vaan piti kiinni linjasta, jonka mukaan lintujen suojeleminen on ensisijaista suhteessa ihmisten elinkeinovapauteen ja omaisuudensuojaan.

Korostaessaan vain suojelua ympäristöministeriön tavoite kääntyy valitettavasti itseään vastaan. Toiminta ruokkii vihaa ja kaunaa rauhoitettuja eläimiä kohtaan. Pelkän suojelun korostaminen ei ole nykytilassa oikein. Hallinnolliset toimenpiteet tulisi nähdä ajassa ja suhteutettuna muihin oikeuksiin ja lakeihin, varsinkin perustuslakiin.

Ympäristöministeriön lausunto oli siis tarkoitushakuinen. Se korostaa yksipuolisesti nykyistä asiaintilaa. Lausunnossa ei ole otettu millään tavoin kantaa kuntalaisten oikeuksiin yhteisillä verovaroilla ylläpidettäviin virkistysalueisiin. Oikeuksien punninta on siis unohtunut.

Lupaviranomaisen toiminta on lisäksi poukkoilevaa ja asettaa kaupunkeja eriarvoiseen asemaan. Raahelaiset eivät ole saaneet lupaa valkoposkihanhien karkottamiseen koirilla, mutta Espoossa lupa heltisi ainakin vuosina 2019 ja 2020.

Helsingissä tilanne on erityisen hankala. Helsingin Sanomat on kertonut, miten kasvava hanhien määrä tukkii kaupungissa pyörätiet ja sotkee puistot. [HS 23.7.2020] Tälle kesälle helsinkiläiset päättivät hakea karkotuslupaa jo syksyllä 2020, mutta toukokuussa, kun sitä olisi jo tarvittu, sitä odoteltiin yhä.

Kaikissa rannikkomme kaupungeissa osa viher- alueista on pitkälti käyttökelvottomia hanhien jäljiltä. On löydettävä tasapainoisempi lähestymistapa valkoposkihanhien suojelun ja haittojen välillä, ettei kytevä lintuviha puhkea omankädenoikeudeksi.

Luonnonsuojelulakia on kehitettävä huomioimaan kansalaisten perusoikeudet paremmin.

Jari Myllykoski

Kansanedustaja, Nakkila