Demokratioissa politiikan suunnan ennustaminen vaikeaa

Demokratian heikkouksia on sen ennustettavuus. Neljän vuoden aikana ei ehditä tehdä tarpeellisia muutoksi yhteiskunnassa. Vaalit neljän vuoden välein eivät luo pitkäjänteistä vakautta maan politiikkaan. Tästä näemme hyvän esimerkin viimekertaisissa Amerikan presidentin vaaleissa, jossa maan tehtyjä päätöksiä myllätään ylösalaisin jo toista kertaa.

Poliittisten johtajien vaihtuessa kaikki on mahdollista. Meillä Suomessakin on tätä samaa havaittavissa hallitusten vaihtuessa. Työttömyysturvan aktiivisuusmalli on surkuhupaisa esimerkki tästä. Lex Lindström jää historiaan varoittavana esimerkkinä tästä kokeilusta.

Demokratian toinen suuri heikkous on, se on aina harvain demokratiaa eikä kansandemokratiaa, vaikka meille niin uskotellaan. Olemme vietävissä kuin entisajan talollisen laskiämpäriä talon taakse tunkiolle.

Poliittiset puolueet päättävät ketkä pääsevät ehdokkaiksi ja valtiollisissa vaaleissa puoluekoneistot tukevat taloudellisesti ja organisaation myötä ketä ne ovat päättäneet nostaa edustajikseen. Edustuksellinen demokratian tavoite on lähinnä edustaa vain itseään. Virkamieskunta tekee todelliset päätökset ja demokraattisesti valitut edustajat kantavat niistä lähinnä vain poliittisen vastuun.

Äänestäjää ajattelen: ”Tyhmänä on helppo olla väärässäkin mutta todella raskasta on olla oikeassa näissä demokraattisissa kasvua tavoittelevissa yhteiskuntajärjestelmissä. ”Demokraattiset maanosat ovat luisunut huolettomaan hölmöyteen uskoessaan demokratian onnelaan.

Harri Lindell

Entinen kasvun tavoittelija ja helsinkiläinen poliitikko, nykyisin stressitön maalla viihtyvä porkkanoiden kasvattaja