”Mahdollinen uusi kauppakeskus ei enää ole uhka Vanhalle Raumalle. Suurin uhka on uusi asemakaavaluonnos, joka määrittää kymmeniksi vuosiksi, mitä Vanhassa Raumassa saa ja mitä ei saa tehdä”, sanoi Vanha Rauma Yhdistyksen uusi puheenjohtaja Kari Kallonen Länsi-Suomen haastattelussa (LS 29.7.).
Nyt ratkaistaan suunta, ja se on viime vuodet ollut väärä, arvosteli Kallonen.
Kaavaluonnoksessa hiertää ainakin osaa asukkaista ja kiinteistöjen omistajista esimerkiksi se, että liiketilojen muuttaminen takaisin asunnoiksi on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta.
Kaavaluonnos vie monilta myös rakennusoikeutta, joka on rahanarvoista omaisuutta.
Kallonen on oikeassa muistuttaessaan, että kun rakennukset säilyvät mielekkäässä käytössä, niistä pidetään huolta.
Sitähän me kaikki haluamme, että omaleimainen Vanha Rauma siirtyy seuraaville sukupolville hyvässä kunnossa.
Olennaisen tärkeää on ymmärtää, että se voidaan tehdä vain yksityisellä rahalla.
Ja kuten Kallonen painotti: raumalaiset saavat päättää näistä asioista ihan itse.
Liian rajoittavan kaavan vaara on, että elävästä maailmanperintökohteesta tulee ulkoilmamuseo ja kulissikylä, joka elää avustuksilla, kirjoitti Kallonen jo aikaisemmin mielipiteenään (LS 23.2.).
Tuolloin hän piikitteli, ettei edes Hjalmar Nortamo saisi asua syntymäkodissaan – eikä voisi Unto Koskela kuvailla Kuubalaisessa serenadissa näkymää ullakkohuoneensa ikkunasta.
Emme tiedä, miten maailma muuttuu, mutta vaikea on nähdä sellaista skenaariota, että Vanhassa Raumassa tarvittaisiin nykyistä enemmän liiketiloja. Ainakaan muualla kuin Kauppa- ja Kuninkaankadulla.
Miksei tiloja voisi palauttaa asunnoiksi? Mitä enemmän asukkaita, sitä parempi mahdollisuus Vanhalla Raumalla on pysyä elinvoimaisena.
Niin, ja sopivasti joustava kaava pitäisi klinkan avoinna uusille liiketiloille, mikäli niille sittenkin joskus myöhemmin ilmenisi kovasti kysyntää.