”Viranomainen on julkisyhteisön palvelija. Viranomaisen toimet ovat julkisia, ja viranomaisen on oltava helposti saavutettavissa. Ymmärrettävä nimi on tavoitettavuuden kannalta ensimmäinen linkki viranomaisen ja asiakkaan välillä.”
Sitaatti on Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta.
Hallintolaki edellyttää viranomaisilta asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kielenkäyttöä, ja tämä edellytys koskee myös nimiä. Viranomaisen tai julkisen palvelun nimestä pitäisi selvitä heti, mitä sillä tarkoitetaan. Jos nimi ei kuvaa kohdettaan, se heikentää palvelun ymmärrettävyyttä.
Hyvä suomenkielinen nimi noudattaa lisäksi suomen oikeinkirjoitusta ja ruotsinkielinen nimi ruotsin oikeinkirjoitusta. Nimi tulisi olla helppo kirjoittaa ja muistaa. Ääntämisen ja taivuttamisen tulisi sujua helposti normaalin kielitajun avulla. Nimen pitäisi olla tunnistettavissa viranomaisen nimeksi ja erottua kaupallisista nimistä.
Suomen kieli on tunnettu pitkistä sanoistaan, ja hyvinvointialue on tästä hyvä esimerkki. Sen on kuitenkin kaiken alussa joku päättänyt antaa uudelle viranomaiselle nimeksi.
Kuten ihminenkään ei nimen saadessaan pysty sitä itse päättämään, samoin nyt toimintansa aloittaneet uudet viranomaisetkin, hyvinvointialueet, saivat nimensä jo ennen olemassaoloaan. Hyvinvointialue on kai jotakuinkin asettunut ihmisten suuhun ja silmiin.
Mutta mitä tekevät hyvinvointialueet nyt? Keksivät kilvan itselleen lempinimiä virallisten nimiensä rinnalle, jotta kuulostaisivat kansalaisten korvissa tutummilta, läheisemmiltä ja mukavammilta. Ja jotta toimittajien olisi helpompi kirjoittaa lyhyesti.
On Eloisaa, Pohdetta, Oma Hämettä, Keusotea, Siun sotea, Pirhaa, Varhaa ja ties vaikka mitä. Ymmärrettävää, sillä sopiihan suuhun paremmin puhua Pohteesta kuin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueesta, eikö totta? Mutta – Pohteesta? Mikä se on? Miten se edes taipuu? Oletko töissä Pohteessa vai Pohdessa? Miten äännät VaKeHyvan, vai puhuisitko kuitenkin mieluummin Vantaan ja Keravan hyvinvointialueesta?
Täyttyvätkö hallintolain vaatimukset näissä kutsumanimissä? Ymmärtääkö toista kotimaista puhuva nämä nimet? Tuleeko maahanmuuttajalle selväksi, mikä on Varha, johon hänen pitäisi ottaa yhteyttä?
Nimistöasiantuntija Ulla Onkamo toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Jos äidinkielenään suomea puhuvilla on hankaluuksia pysyä perässä, voi vain miettiä, kuinka hankalaa voi olla maahanmuuttajilla tai niillä, jotka tarvitsevat selkokieltä arjessaan.”
Jotta kansa voisi apua hakiessaan olla samalla viivalla, onko liikaa pyydetty, että sairaala olisi edelleen sairaala, että terveyskeskusta voisi edelleen hyvällä mielellä kutsua terveyskeskukseksi, ja jopa hyvinvointialue voisi pysyä hyvinvointialueena?
Eräässäkin budjetissa on suunniteltu rahoitusta sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä pelastustoimelle eli tuttavallisesti sotepelle. Varoituksen sana: lempinimiä keksimällä voi saada sotepellen roolin.
”Jotta kansa voisi apua hakiessaan olla samalla viivalla, onko liikaa pyydetty, että sairaala olisi edelleen sairaala, että terveyskeskusta voisi edelleen hyvällä mielellä kutsua terveyskeskukseksi.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.