Työkaverin äänessä oli huolta ja pientä luovuttamisen makua. Hän oli viikolla tavannut nuoria, ja puhetta oli ollut myös Suomen tilanteesta.
Historia tuntui olevan monelle teinille hämärän peitossa.
Oli niitäkin, joille Kekkosen nimi ei sanonut mitään.
Oltiin entisistä johtajista ja maan tapahtumista mitä mieltä tahansa, kiistatonta lienee, että maan ja vähän maailmankin historiaa on hyvä tuntea.
Jos ei tunne mennyttä, omaansa ja yhteiskunnan, on tulevaa vaikea hahmottaa.
Sanonta tulee päivä päivältä kirkkaammaksi. Samalla ymmärrän tämän päivän nuoria paremmin.
Kun työkaverini kanssa olimme siinä iässä, että yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa, pystyi tiedonnälän, näin jälkeenpäin katsoen, tyydyttämään helposti. Kärjistäen ei nimittäin ollut kuin päivän sanomalehti ja puoli yhdeksän uutiset.
Tuon ajan sosiaalinen media oli puskaradio, jonka todenperäisyys oli vähintään yhtä kyseenalainen kuin somenkin. Samaa voi tietysti sanoa ”virallisesta” tiedonvälityksestä.
Yksipuolista? Suodatettua? Varmaankin, mutta pienessä nuoressa mielessä oli tunne, että maailma oli kuitenkin jotenkin hallittavissa.
Toisin on nyt. Netin yleistyessä 90-luvulla lanseerattu infoähky on palannut entistä pahempana. Tiedon tulva on yhtä hallitsematonta kuin pakolaisvyöry yli maarajojen.
Vaikka työkseen käsittelee tietoa (tai ehkä juuri sen takia), tuntuu, että välillä on kuin olisi kuivausrummussa.
Keskustelupalstat, verkkouutiset, klikkiotsikot, pikaviestipalvelut, uutisvahdit... Tieto tapahtumasta on kännykässä ennen kuin sitä osaa edes odottaa, kommenttiketjulla varustettuna. Tulee helposti tunne, että kädet ylös ja luovutan. Pahinta on, jos tulee myös tunne, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Viestinnän mahdollisuuksien lisääntyminen on hieno asia jo demokratian kannalta. Samalla sen kuitenkin pitäisi lisätä tarvetta sisällön kriittiseen tarkasteluun ja lähteiden vertailuun.
Mitä oikeastaan tapahtui ja miksi? Mikä tieto on luotettavaa ja minkä takia? Mitä tästä pitäisi päätellä?
Yleiradion teettämä ja Taloustutkimuksen tekemä tuore kysely kertoo, että perinteisen median, kuten Ylen ja lehdistön, luotettavuus on kasvussa.
Kukaan ei tietenkään kaipaa yhden tai kahden valtamedian aikaa. Monimuotoinen toimitettu sisältö kuitenkin helpottaa oman elinympäristönsä ja maailman hahmottamista.
Vinkkinä pientä kertausta kaipaaville: itsenäisyyspäivänä osana päivän Länsi-Suomea ilmestyy LS 110 -juhlalehden historiajana, jonka avulla voi pikakelauksella päivittää Rauman seudun, Suomen ja maailman tapahtumia 110 vuoden ajalta.
Kirjoittaja on Marva Median sisältöjohtaja.
kaija.ulmanen@marvamedia.fi
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.