Elämme merkityksellisiä aikoja

Sairastin lapsena kaikki yleisimmät rokot. Se oli ikävää, mutta erilainen arki synnytti erilaisia tuloksia. Luin Tuntemattoman sotilaan seitsemän kertaa tavoitteena Tupla tai kuitti -ohjelma, mutta rohkeus loppui kesken. Koulussa en ollut vasenkätisenä oppinut kutomaan, mutta sairasvuoteelta patalappuja tuli liukuhihnalta.

Paranemiseen päätyvä sairastaminen on kuin välitila kahden maailman välillä. Normaalit asiat eivät ole mahdollisia, toisaalta on vapautta normaaliarjen kehikosta. Koronakriisi on välitilan kokemus meille kaikille, niillekin, jotka eivät sairasta. Kyse ei ole sukupolvikokemuksesta, vaan ihmiskuntakokemuksesta.
Annetut rajoitukset ja suositukset muuttavat arkeamme. Määritämme itse, miten rajoituksia sovellamme. Uskon että tiedostamme valintojemme yhteyden päätöksentekoon, jota pelkistetyimmillään lääkärit joutuvat tekemään, eli ketä hoidetaan ja ketä ei. Kuinka usein pesemme käsiä, lähdemmekö mökille, pidämmekö kaupan maitohyllyllä etäisyyttä? Pieniä tienristeyksiä jokainen valinta.
Ennen valintaa emme tiedä, mitä mahdollisesti saavutamme tai menetämme. Reitinvalinta muokkaa meitä. Millainen ihminen olen, yhtenä tärkeänä toimijana ihmiskunnan kriisin keskellä.

Kriisi ravistaa todellisuuttamme. Yhteiskunnan arvot ovat kokeneet tönäisyn, ja hakevat uutta asentoaan. Kun julkisen sektorin strategiat ja budjetit ovat menneet uusiksi, yhteiskuntasopimus vaatii päivittämistä. Rahamarkkinoilla on heiluntaa, jako voittajiin ja häviäjiin kiihtyy. Kortit jaetaan uudestaan.
Kun asiat ovat liikkeessä, myös oma sijaintimme muuttuu. Maailma ei ollutkaan sellainen kuin luulimme. Sopeudumme muuttuvaan ympäristöön määrittämällä itseämme uudestaan. Elämme merkityksellisiä aikoja.

Kun maailma heilahtaa, mistä vahvistusta identiteettiimme? Haluammeko saada lisää vai olla enemmän? Lisää saaminen houkuttaa epävarmuudessa. Kun meillä on enemmän, uskomme hallitsevamme elämäämme enemmän. Kuvittelemme, että saamalla itsellemme jotain tulemme tietynlaisiksi. Tätä harhaa mainonta vahvistaa. Jos haluat tulla menestyväksi, osta tällainen auto. Jos haluat olla urheilullinen, käytä tätä shampoota.
Materiaalisen omaisuuden lisääminen voi täyttää fyysisiä neliöitä, mutta ei sisäistä henkistä tyhjyyttä. Rakkautta ei voi ostaa, eikä merkityksellisyyttä hankkia osamaksulla. Nämä kaksi asiaa menevät usein sekaisin, ollen yksi syy merkityksellisyyden kriisiin.

Olen saanut tutustua moniin ihmisiin, joiden elämänasenne on kääntynyt saamisesta antamiseen. He puhuvat tunteesta ja palosta, siitä että olisi vielä niin paljon tärkeitä asioita jaettavana, oli ilmaisun kieli sitten musiikki, villasukat, sukututkimus tai elämän opit lastenlapsille. Sisällä on tyhjyyden sijaan annettavaa niin paljon, että on kiire saada taskuja tyhjemmiksi ja pääomaa jakoon muille. Kyse on antamisen myötä halusta ehtiä kasvamaan ihmisenä käytettävissä olevan ajan puitteissa.

Pidämme usein elämässä tärkeitä asioita itsestäänselvyyksinä. Tärkeät asiat menettävät hehkuvat värinsä ja muuttuvat läpinäkyviksi, kuin silmälaseiksi joiden läpi katsomme muuta maailmaa, ymmärtämättä että ilman niitä emme näkisi mitään.

Koronakriisi on herättänyt meidät merkityksellisyyteen. Terveys, yhteys läheisiin, kosketus, toimintavapaus. Itsestäänselvyydet eivät olekaan enää itsestään selviä. Mihin kiinnitämme huomiota, tulee meille merkitykselliseksi.
Samalla vahvistuu halumme toimia sen puolesta mikä on meille arvokasta. Kun neljän seinän sisällä kohtaamme läheisemme päivästä toiseen, emme samalla voi olla kohtaamatta itseämme. Muutumme ihmisinä. Elämäämme tulee enemmän merkitystä. Olennaisen ja epäolennaisen raja hahmottuu. Syntyy myönteinen kehityksen kierre. Oman elämämme tarina tulevaan.

Tämän kriisin vaikeimmat hetket tulevat paljon sen jälkeen kun tautihuippu on ohitettu. Yhteisen vihollisen loitontuessa eriävät intressit, itsekkyys ja jälkiviisaus nousevat pintaan. Silloin nähdään, olemmeko osanneet hyödyntää tätä merkityksellisyyden aikaa. Merkityksellisyys asustaa tunnetun ja tuntemattoman maailman rajalla. Siellä me taidamme nyt olla.