EM-kisat näyttivät urheilun eri kasvot

Jalkapallon EM-kisat huipentuivat hienoon loppuotteluun. Suomen aikaa maanantain puolelle venynyt finaali ratkesi vasta rangaistuspotkukilpailussa.

Italiassa alkoi välittömästi mestaruuden juhlinta. Azzurriksi kutsutun maajoukkueen uroteoista on ennenkin otettu näyttävästi ja kuuluvasti ilo irti. Tällä kertaa yhteiselle juhlan aiheelle on aivan erityinen sosiaalinen tilaus. Korona on koetellut Italiaa kovasti.

Englannissa sen sijaan harmitellaan ”kuinka meille aina voikaan käydä näin”. Edellisestä mestaruudesta, siitä ainoasta, on kulunut jo 55 vuotta.

Suomi esiintyi miesten arvokisoissa ensi kertaa. Sukupolvikokemukseksi muodostui avausottelu, jonka Suomi yllättäen voitti – ja jossa tanskalaistähden sydän pysähtyi.

Huuhkajat on toki yhä aika kaukana parhaiden maajoukkueiden perässä, mutta eteenpäin on oikeasti menty.

Siinä sivussa Huuhkajat on monipuolistanut mielikuvia 2020-luvun suomalaisuudesta. Ilman maahanmuuttajataustaisia pelaajia Suomi ei EM-kisoihin olisi selviytynyt.

Ilmiö on tuttu kaikissa maissa. Esimerkiksi Italian mestarijoukkueeseen kuului kolme Brasiliassa syntynyttä pelaajaa.

Pisteet myös Ylelle. Asiantuntijavalinnoilla tuotiin hienosti esille, että myös monet naiset ymmärtävät jalkapalloa ja osaavat siitä puhua. Tietenkin.

Naisten maajoukkue, Helmarit, pelaa ensi vuonna EM-lopputurnauksessa. Jo neljättä kertaa.

Ikävä kyllä, EM-kisat nostivat otsikoihin myös kauniin pelin rumemmat kasvot.

Tympeän sivumaun suureen urheilujuhlaan aiheuttivat Lontoossa törttöilleet englantilaiset.

Rankkarikisassa epäonnistuneet mustat pelaajat puolestaan joutuivat törkeän solvauksen kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Se muistutti, että tunkkaista rasismia esiintyy edelleen kaikkialla.

Euroopan jalkapalloliitto joutui tunnustamaan, että oli tyhmä päätös jakaa kisaisännyys kahteentoista maahan ympäri Eurooppaa. Siihen ajoi Uefan halu maksimoida kisojen tuotot. Kansa sen tiesi jo ennalta, että ahneella olisi sontainen loppu.