Energiapuun arvo nousee vauhdilla

Kirjoittajan mukaan metsäenergian markkinoille on koittamassa uusi aika.
Kirjoittajan mukaan metsäenergian markkinoille on koittamassa uusi aika. Kuva: Esa Urhonen

Vielä 2010-luvulla energiapuun tuotanto ei ollut metsänkasvattajalle kannattavaa. Maailmanmarkkinoiden halpa kivihiili ja EU:n haparoiva ilmasto-ote varmistivat, että emme luopuneetkaan kivihiilestä.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala on valmis maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Siitä saatavan energian on oltava hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian.

Energiapuun varjohintaa peilataan puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn ensiharvennuspuun tienvarsihintaan (kuitupuun hankintahintaan). Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 euroa kiintokuutiolta. Ensiharvennusmännyn hankintahinta oli selvästi korkeampi, 28 euroa.

Tilanne muuttui 2010-luvun lopussa. Varjohinta alkoi nousta. Maaliskuun loppupuolella 2021 se on 50 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 21 ja päästömaksun 29 euroa.

Männyn ensiharvennuspuun hankintahinta on puolestaan 32 euroa. llmastoystävällisen voimalan kannattaa nyt siirtyä halvempaan puuvoimaan kalliimman kivihiilivoiman sijaan.

Energiapuun varjohinta seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä haluttiin lopultakin eroon.

Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi.

Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Maaliskuun loppupuolella hiilidioksidin tonnihinta oli 42 euroa. Se on noussut jo kuusinkertaiseksi, Macronin tavoitteen kaksinkertaistaen.

Kehityksellä on seuraamuksensa, sekä Suomen että koko EU:n energiapuun markkinoille. Pitkään kivihiileen uskoneet voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä halvemmalla metsähakkeella. Hakepuulle sekä puupelletille ja -briketille on käyttöä kaikissa Euroopan maissa missä asuntoja on lämmitettävä ainakin osa vuotta.

Metsäenergian markkinoille on koittamassa uusi aika. Jostain syystä kotimainen markkinamme ei kuitenkaan toimi. Ensiharvennuspuun hinta polkee paikallaan, varjohinnan noususta huolimatta.

Hakepuun kansainvälinen kauppa kuitenkin kiihtyy. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista ensiharvennuspuun haketta.

Hintakehitys ennustaa, että suomalaiselle hakkeelle ja siitä puristetulle puupelletille orastaa viennin markkina Keski-Euroopan kivihiilivoimaloiden maihin. Jos haketta kannattaa meille tuoda, kannattaa sitä meiltä myös viedä. Kannattaahan suomalaista koivuklapiakin viedä aina Japaniin asti.

Metsänkasvattajat tykästyisivät puuvoiman nousuun. Edessä olisi hakkeeksi menevän ensiharvennuspuun, oksien, latvusten ja myös viljellyn lyhytkiertopuun kasvava kysyntä.

”Hintakehitys ennustaa, että suomalaiselle hakkeelle ja siitä puristetulle puupelletille orastaa viennin markkina Keski-Euroopan kivihiilivoimaloiden maihin.”

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti