Englantia puhutaan, muita arastellaan

Ensimmäisen vieraan kielen opetus alkaa nykyisin jo ensimmäisellä luokalla kaikkialla Suomessa. Sitä voinee pitää positiivisena asiana kansainvälistyvässä maailmassa.

Paitsi että lähes aina tämä A1-kieli on englanti.

Englannin ylivalta jatkuu koulupolun loppuun saakka. Ylioppilaista huikeat 98 prosenttia kirjoittaa englannin A-kielenä.

Suomalaisten englannin kielen taito onkin korkeaa tasoa.

Rallienglannista puhuvat tosin jotkut hienostelijat. Heidän mielestään suomalaisilla olisi kovasti petrattavaa englannin ääntämisen kanssa.

Tällaiset väitteet voi kuitata häränkakkana. Kaikilla kansoilla on omat aksenttinsa, eikä se ketään haittaa niin kauan kun ymmärretyksi tullaan.

Suomessa hienoa on se, että ylioppilaiden lisäksi myös ammatillisen opintopolun käyneet pärjäävät englanniksi ihan okei.

Kielitaitomme kääntöpuoli on ikävämpi. Englannin – sekä tietysti suomen ja ruotsin – lisäksi muita A-kieliä ei kaikissa suomalaislukioissa enää kunnolla hengissä olekaan.

Tämän kevään ylioppilaskirjoituksissa pitkän saksan, ranskan tai venäjän suorittaa tuhatkunta opiskelijaa – siis koko Suomessa yhteensä.

Kielitaidon kapeneminen on ongelma, sillä Suomi on pieni vientituloista riippuvainen maa. Tärkein kauppakumppanimme on Saksa, jonka jälkeen tulevat Ruotsi, Venäjä ja Kiina.

Vieraiden kielten opiskelu on nuorena huomattavasti helpompaa kuin aikuisiällä.

Senkin vuoksi on sääli, että niin monet nuoret jättäytyvät pelkän englannin varaan. Tai joutuvat jättäytymään, kun opetusryhmiä ei saada kokoon.

Sujuva englannin kielen taito ei enää ole työmarkkinoilla vahva valtti, vaan enemmänkin perusedellytys.

Useamman kielen riittävä taito avaa enemmän ovia työmarkkinoilla, ja muutenkin elämässä. Siinä sivussa laajenee oma tieto ja ymmärrys maailman menon moninaisuudesta.

”On sääli, että niin monet nuoret jättäytyvät pelkän englannin varaan.”