Ennakkoluulot romukoppaan

Yleiset asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat kohentuneet hieman 2000-luvun alusta. Vuoden 2021 Mielenterveysbarometrin mukaan sairauden aiheuttama leima vaikuttaa kuitenkin yhä vahvasti mielenterveysongelmia itse kokeneiden ihmisten arkeen.

Neljä viidestä mielenterveyshäiriöön sairastuneesta koki, että mielenterveysongelmat leimaavat edelleen. Lähes 60 prosenttia kertoi sairauden aiheuttavan toisissa ihmisissä välttelyä. Hoitoon hakeutumista on hävennyt yli kolmannes.

Näyttäisi siltä, että vaikka yleisellä tasolla mielenterveysongelmista puhumisen kynnys on madaltunut ja asenteet kohentuneet, arkisissa käytännön tilanteissa valmius kohdata mielenterveysongelmia ei olekaan samalla tasolla.

Erityisen ongelmallista on, että monet pitkittävät hoitoon hakeutumista, koska pelkäävät siitä mahdollisesti seuraavaa stigmaa.

Nyt tarvitaankin enemmän käytännön tekoja, joista tärkein on matalan kynnyksen palvelujen lisääminen. Palvelut on vietävä ihmisten arkeen. Myös hoitoon hakeutumista pitää helpottaa ja nopeuttaa.

Mielenterveysbarometrin mukaan yleiset asenteet mielenterveyden häiriöihin sairastuneita kohtaan ovat kuitenkin kohentuneet.

Väestötasolla tästä kertoo muun muassa niin sanottu Nimby-mittari (Not In My Backyard). Sen mukaan 18 prosenttia väestöstä ei haluaisi mielenterveyskuntoutujia naapuriksi. Mielenterveyskuntoutujien kohtaamista pelkää vieläkin 11 prosenttia.

Koko väestöstä 42 prosenttia olisi valmis ottamaan puolisokseen henkilön, jolla on mielenterveysongelmia, mutta vain joka neljäs olisi valmis antamaan lapsensa hänen hoidettavakseen.

Työkaveruus aiheutti huomattavasti vähemmän pelkoja ja ennakkoluuloja. Väestöstä kolme neljästä olisi valmis valitsemaan työtoveriksi henkilön, jolla on mielenterveysongelmia.

Vielä on tehtävä paljon työtä sen eteen, että mielenterveyden sairauksiin osattaisiin suhtautua samoin kuin fyysisiin, sillä edelleen on valitettavasti paljon hyväksyttävämpää kertoa sairastavansa diabetesta kuin masennusta.