Entä jos Jeesus olisi tuomittu vain vankeuteen?

TV 1:n uudessa ohjelmassa kysyttiin ”Entä jos”: Entä jos Jeesus olisi kuolemanrangaistuksen sijaan tuomittu viiden vuoden vankeuteen, ja kirkkojen alttareilla olisi ristiinnaulitun sijasta vankilan ristikko?

En tuota jaksanut katsoa, kuten en TV:tä juuri paljon muutenkaan – kaikki kunnioitus päteville asiaohjelmille – mutta eivätköhän monet lehtemme lukijoista, niistäkin, jotka ovat uskonasioista loitommalla, ole kanssani samaa mieltä: mautonta ja kevytmielistä.

Jeesuksen persoona ja erityisesti kuolevan Jeesuksen persoona on näihin asti saanut olla jotenkin viihteeltä rauhassa, mutta tilanne on näköjään tässäkin muuttumassa. Kannattaisi Jari Tervonkin, ohjelman pääjuontajan, joka niin tosissaan puhuu rasismia vastaan, pysähtyä tiedostamaan, että Jeesuksen henkilökuva, hänen opetuksensa ja ennen kaikkea hänen ristinkuolemansa on jyrkin ajateltavissa oleva protesti rasismia vastaan.

Entisessä työpaikassani Kaskisten kirkossa, joka valmistui 1965, riippuu katosta suurikokoinen puinen krusifiksi 1800-luvun alkupuolelta, kuulemani mukaan entisestä kirkosta viime tingassa hävitettävän esineistön joukosta pelastettu.

Taiteellisestihan se ei oikein sovi tuon uudenaikaisen, pienehkön ja hyvin niukasti sisustetun kirkkotilan kokonaisuuteen, mutta puhuttelee jollakin erityisellä tavalla juuri tuossa tyylirikkoisuudessaan. Veistoksessa ristilleen ripustettu on korostetun verinen, ja sain kuulla, että teos edustaa lajinsa tiettyä tyyppiä, missä heijastuu länsisuomalaisen herätyshurskauden voimakas julistus Jeesuksen verestä ja sen lunastusmerkityksestä.

Eihän tuo kertomus, jota kutsumme Kristuksen kärsimyksen historiaksi, ole millään tavalla mieluista katseltavaa ja kuunneltavaa. Eikä se kristinuskon ydinkohta, että tuo kaikki tapahtui kaikessa inhimillisessä rikollisuudessaan meidän syntiemme sovitukseksi, ole luonnolliselle ymmärrykselle helppoa niellä. Edelleenkin se on ”pahennus ja hullutus”, monille teologeillekin.

Mutta edelleen löytyy sieltä Golgatalta lopullinen vastaus niille, jotka vielä kyselevät: miten minä pääsisin sovintoon Jumalan kanssa ja pelastuisin ikuiseen elämään?

”Terve risti, ainoa toivo.” Siinä ainoa toivo vanhenevalle papillekin, jota monilukuiset vikapistot ja laiminlyönnit ahdistavat, ja joka huokaisten joutuu liittymään edesmenneen virkaveljen aprikointiin: ”Ja ehkä mä tuomion siitäkin saan, mit´ ihmisten kiittävän kuulen.”

Entä jos? On se sentään hyvä, ettei se Pilatus ruvennut muuttamaan kuolemantuomiota viiden vuoden vankeudeksi. Sillä jos niin olisi käynyt, ”me kaikki, niinkuin vihan lapset, olisimme iankaikkisesti kadotetuiksi tulleet” (vanha kirkkokäsikirja).

Miika Vuola