Epätietoisuus ahdistaa

Suomi on joutunut tilanteeseen, jossa tänään ei ole tietoa huomisesta.

Maailmanlaajuisen pandemian rantautuminen Suomeen on herättänyt paljon hämmennystä ja kysymyksiä.

Tilanteen vakavuus selvisi viimeistään viime viikonvaihteessa, kun kerrottiin ensimmäisestä koronan vaatimasta uhrista.

Keskiviikkona synkkien uutisten virta jatkui. Koronan uhreja tuli kaksi lisää.

Ahdistavinta tilanteessa on epätietoisuus.

Kysymyksiin saa kyllä vastauksia, mutta ne muuttuvat lähes päivittäin. Kukaan ei voi välttyä kaikkialta tulvivista koronauutisista.

Oikeastaan mistään ei voi olla varma. Tänään kerrottu tutkimustulos saattaa kumoutua jo seuraavana päivänä.

Ihminen haluaa luontaisesti selvittää syyt ja seuraukset.

Ennen kokemattoman viruksen synnyttämään pandemiaan ei kukaan tässä vaiheessa pysty tyhjentäviä vastauksia antamaan.

Epätietoisuus tuo mukanaan myös stressiä. Se näkyy huonona olona ja katkeruutena, joka jossakin vaiheessa purkautuu.

Työporukoiden saunaillat, teatteriretket, ompeluseurat ja yhteiset tapaamiset ovat normaalioloissa oivallinen tapa puhaltaa ulos arjen stressiä ja uupumusta ja samalla ylläpitää terveen järjen henkistä hyvinvointia.

Nyt siihen ei ole mahdollisuutta. Kaikkien suomalaisten, ei vain ikäihmisten, turvaksi laaditut rajoitukset rajaavat tekemistämme ja toimintaamme.

Vaikka kiellot ovat herättäneet keskustelua, valtaosa ymmärtää niiden tarkoituksen ja vaikka jatkuvasti tulee tietoja välinpitämättömyydestä määräyksiä kohtaan.

Loppujen lopuksi moni asia on sittenkin itsestä kiinni.

Keinoja ylläpitää tasapainoa ja arjesta selviämistä on olemassa runsaastikin, kunhan ei käperry epätietoisuuden synnyttämään ahdistukseen.

Rauman seudulla riittää onneksi metsiä ja polkuja samoiluun. Kotiteatterin elokuvista pääsee nauttimaan koko perhe ja hyvä kirja lennättää ajatukset koronavapaalle Karibialle.