Eura umpisolmussa

Eurassa on osaamista, mutta ongelmana on lain tulkinta. Esi- merkkeinä on hyvä mainita puutteet suunnitelmallisuudessa ja työn valvonnassa. Osa ongelmista on jo Avin käsittelyssä.

Uuden päiväkodin teknisiä ongelmia ei hoideta kuntoon, vaikka henkilökunta huomauttaa usein asiasta. Henkilökunnan osaamisesta tämä kertoo vain hyvää. Terveyskeskuksen ja päiväkodin uudet parkkialueet ovat niin onnettomasti suunnitellut, että ongelmat huomaa heti.

Täällä syntyneenä ja Satakunnassa kasvaneena minua itseäni kiinnostaa se, onko Euran mukuloilla tulevaisuutta.

Tiedän tarkkaan mistä puhun, sillä nyt 35-vuotiaana, joudun syömään masennuslääkkeitä, jotta kestäisin tätä apatiaa ja ihmisten huonoa kohtelua. Nykynuoret elävät sitä samaa nuoruutta mitä minä elin. Nuoret voivat huonosti ja tämä ilmenee käytöksessä.

Herää kysymys: Miksi nuorten pitäisi yrittää, jos aikuinen ei näytä mallia?

Nuorilla ei ole paikkaa mihin mennä ja harrastuksia ei tueta. Urheilukeskuksen skeittipuisto ei sovellu aloittelijoille ja se ei ole ammattilaisen suunnittelema. Nuoria ei kuunnella ja kehitysideoita ei oteta vastaan. Mitä tämä kertoo hallinnosta ja sen osaamisesta?

Onnistumiset, kuten nuorisotalo, pitää nyt jättää tästä kirjoituksesta pois, sillä tämä hallinnollinen sotku tulee vielä tuhoamaan senkin hyvän, jos tätä ongelmaa ei nyt hoideta kuntoon.

Mieleeni hiipii myös valtakunnallinen nuorten työpajatoiminta. Päiväraha ei ole palkka ja rahan merkitys pitäisi opettaa jo koulussa. Missä siis ovat koululaitoksen rahat, jotta opettaja olisi taas opettaja?

”Nuorilla ei ole paikkaa mihin mennä ja harrastuksia ei tueta. Urheilukeskuksen skeittipuisto ei sovellu aloittelijoille ja se ei ole ammattilaisen suunnittelema.”

Ja on pakko lisätä: Miksei kukaan kuuntele hoitohenkilökunnan hätää?

Ongelmat ovat olleet tiedossa jo kauan.

Kateus ja vahingonilo ovat asioita, jotka eivät kuulu lakia noudattavan hallinnon perusteisiin. Sanon tämän siksi, että ihmisiä kuunnellessa käy ilmi, että ”ongelma on monen asian summa”. Itseäni ärsyttää henkilökohtaisesti se tapa, jolla ilmeneviä ongelmia perustellaan.

Jos vihdoin käännettäisiin ajattelu ympäri? Eihän kehitystä voi tapahtua, jos vertailukohta on omaansa huonompi. Kyseessä on maanlaajuinen ongelma ja tämä on meidän kaikkien tiedostettava. Ja miten kehitystä voi edes tapahtua, jos kansalaisilla ei ole luottoa virkamiesten osaamiseen?

Kirjoittaisin tämän tekstin salanimellä, mutta yhteiskunta suosii avoimuutta. Ja vaikka tämä onkin hyvä, taiteilijana, kolikolla on aina kaksi puolta: Toisaalta voi ottaa kantaa ilman pelkoa potkuista ja toisaalta kaikki tekeminen vaikuttaa itsensä julki tuomiselta.

Eikö olisi aika kohdata todellisuus? Jos homma ei toimi, niin se ei toimi, ja kehitys vaatii sen, että lähtökohta ei ole kiveen hakattu.

Viisaiksi tekeytyvät perustelevat sanomisiaan tulevaisuuden hyödyillä, vaikka kyse on aina siitä hetkestä jossa elämme. Vai miten selitämme sen, että ilman toimivaa perustaa, meiltä katoaa vapaus valita ja päättää itse omasta elämästämme?

Jukka Uusitalo

Eura