Tuttu kevään merkki, Eurovision laulukilpailut, puhuttaa jälleen suomalaisia. Etenkin varttuneempi kansanosa on tottunut kantamaan huolta Suomen menestyksestä tai paremminkin sen puutteesta.
Eikä ihan syyttä. Suomi on ollut ykkönen vain kerran, mutta viimeinen kymmenkunta kertaa.
Sikäli huoli on kuitenkin turhaa, ettei mikään yksittäinen viisuesitys pilaa Suomen kansainvälistä mainetta. Kyse on vain yhdestä tosi-tv-kisasta.
Suomi-kuvasta huolestuneet voivat seurata tämän viikon kisalähetyksiä levollisin mielin.
Suomea olympiakaupunki Torinossa edustava The Rasmus on kiertänyt maailmaa ja esiintynyt suurilla areenoilla. Bändin albumit nousivat 2000-luvun alussa isojen maiden listojen kärkipäähän.
Italiasta on raportoitu bändin valmistautuneen huolellisesti viisuvetoihinsa. Jokainen katse ja jokainen askel on tarkkaan mietitty (LS 8.5.).
The Rasmus onkin yksi kisan ennakkosuosikeista. Voittajavedossa Suomen kerroin oli tätä kirjoitettaessa neljänneksi pienin.
Ennakkosuosikin asema tosin näyttää rajoittuvan kotimaahan. Ulkomaisten rahapelifirmojen listoilla Suomi on ennakolta noin viidestoista – matkalla finaaliin, kuitenkin.
Todellisia mitalisuosikkeja sen sijaan ovat isäntämaa Italia ja Ruotsi. Voittajasuosikkeja on tasan yksi: Ukraina.
Ukrainaksi räppäävän Kalushin biisi kertoo harmaantuvasta äidistä, jonka kehtolaulun esittäjä vielä toivoisi kuulevansa. Ei siis ihan tyypillisintä viisuvoittajan materiaalia. Varsinkaan, kun räpin sekaan on heitetty kansanlaulua.
Tällä kertaa kyse onkin siitä, kuka laulaa. Nuori mies, joka on hallituksen luvalla edustamassa maataan Italiassa, eikä sotarintamalla.
Suurin osa kansainvälisestä yleisöstä ei sanoista ymmärrä mitään – mutta kuulee silti hyvin ukrainalaisten suuren hädän, kun Venäjä rikollisesti tappaa syyttömiä siviilejä.
Viisuvoittokin on Euroopan tukea Ukrainalle.
Mitalisuosikkeja on kolme, mutta voittajasuosikkeja tasan yksi.