Haavoja paikataan vielä pitkään

Tiistaina omat johtopäätöksensä tehnyt pääministeri Antti Rinne (sd.) joutui puun ja kuoren väliin.

Hallituskumppani keskustan painostuksen alla vaihtoehtoja ei ollut.

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa kannatuslukujen painuessa ja opposition vastaavasti nostaessa prosenttejaan olisi hallitusrintaman yhtenäisyyden rakoilu voinut viedä uusiin vaaleihin.

Presidentti Niinistö joutui ottamaan vastaan eroavan pääministerin, itse asiassa jo toisen kerran samana vuonna.

Vapaaehtoiseksi puolueensa puheenjohtajan ja entisen ay-johtajan eroa ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia.

Rinne joutui puolueen edun nimissä uhrautumaan ja jättämään tehtävät pitkin hampain.

Heti ensimmäiset kommentit osoittivat, ettei hän suinkaan hyväksy eroaan eikä näe itse sitä aiheuttaneensa. Hän jatkaa puolueen puheenjohtajana ja ainakin vielä nyt suunnittelee pyrkivänsä ensi kesän puoluekokouksessa myös jatkokaudelle.

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni totesi vakuuttavasti, ettei hallitusohjelmasta tarvitse vaihtaa pilkkuakaan.

Yhteistyöstä demarien kanssa ei haluta irti, Rinteestä haluttiin. Kokoomuksen Orpon suuntaan ei ole vetoa.

Viime päivien tapahtumat jättävät kuitenkin syvän haavan hallitusyhteistyöhön oli tulevan pääministerin nimi sitten Sanna Marin tai Antti Lindtman.

On vaikea uskoa, että Rinne puolueen puheenjohtajana malttaisi olla huseeraamatta taustalla. Roolien sekoittumisestahan postikohussa oli kyse.

Politiikassa muistot ulottuvat pitkälle. Ilmaan onkin heitetty epäily kostosta ja viitattu Anneli Jäätteenmäen (kesk.) pudottamiseen pääministerin paikalta vuonna 2003, vaikka yhtä lailla keskustassa pidetään SDP:tä syyllisenä Juha Sipilän (kesk.) pääministeri-puheenjohtajakauden päättymiseen.

”On vaikea uskoa, että Rinne puheenjohtajana malttaisi olla huseeraamatta taustalla.”