Hallinnosta saatava resursseja palveluihin

Kuinka moni muistaa sote-uudistuksen tärkeimmän syyn? Kustannusten nousua on hillittävä, koska muuten verotulot eivät riitä palveluiden ylläpitämiseen. Verojen korottamisella on rajansa.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nielleet kuntien menoista reippaasti yli puolet. Hallinnon keskittäminen tuottaa säästöjä. Ne pitäisi käyttää palveluihin, etenkin lähipalveluiden turvaamiseen. Hallinnon keskittäminen ei saa aiheuttaa palveluiden keskittämistä vain yhteen tai kahteen keskukseen.

Sote-palveluita pitää saada kaikkialla Satakunnassa, eikä työpaikkojen vähentämisestä saa tulla itsetarkoitus.

Sote-uudistus onnistuu vain kuuntelemalla palveluiden käyttäjiä eli asiakkaita. Olen itse monisairaana käyttänyt sote-palveluja vuosikymmenet. Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle parikymmentä vuotta sitten. Jatkoin ansiotyöstä luottamustehtäviin, koska halusin edelleen osallistua ja siten myös maksaa pitkään jatkuneista hoidoistani. Olen monen poliklinikan asiakas ja tunnen muita pitkäaikaissairaita. Tiedän jotakin terveyspalveluiden saatavuudesta ja niiden yhteensovittamisesta.

Esimerkiksi lääkäripalveluita ei saa enää entiseen tapaan. Erikoislääkärille ei useinkaan pääse silloin, kun tarvitsisi. Toisinaan potilas matkustaa erikoislääkärin vastaanotolle vain kuulemaan muuttumattomista laboratoriotuloksista, joista hänelle olisi yhtä hyvin voitu kertoa puhelimitse.

Keskittäminen, saavutettavuus ja tehokkuus. Niistä puhutaan syystä, ja niistähän ei voi puhua ajattelematta älylaitteita ja digipalveluita. Ennen kaikkea pitäisi kuitenkin puhua digipalveluiden suuntaamisesta. Mainitsemassani esimerkissä digipalvelut tai puhelinaika säästäisivät sekä potilaan rahoja että sairaanhoitopiirin resursseja.

Digipalveluiden käyttötarkoitus ja -tavat sekä niiden soveltuminen erilaisille asiakkaille on kuitenkin mietittävä tarkkaan. Läheskään kaikki nykyiset asiakkaat eivät pysty tai eivät voi oppia digipalveluita käyttämään.

Tärkeä on kysymys palveluiden saavutettavuudesta ja tiedonsaannista. Kroonisesti tai äkillisesti sairastuvan on vaikea löytää hänelle tarkoitetut sosiaalipalvelut. Tunnettua on, ettei kukaan tyrkytä tietoa.

Pandemia kutistaa vaalityötä. Siksi keskustelu pitää keskittää populististen tai valtakunnanpoliittisten kysymysten sijaan aiheeseen.

Julkisen sektorin palvelut eivät yksinään riitä esimerkiksi päihde- tai mielenterveyskuntoutuksessa. Kolmannen sektorin ja myös yritysten huomioon ottaminen on osa asiakkaan näkökulmaa.

”Esimerkiksi lääkäripalveluita ei saa enää entiseen tapaan. Erikoislääkärille ei useinkaan pääse silloin, kun tarvitsisi.”

Pekka Wallenius

Aluevaaliehdokas (sd.), Rauma