SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne totesi Iltalehdessä jotenkin niin, että hän ei halua hallitusyhteistyötä Keskustan tai Kokoomuksen kanssa. Sen sijaan näissä puolueissa on hänen mukaansa yksittäisiä edustajia, joiden kanssa yhteistyötä voisi tehdä. Sanon suoraan, että tämä jälkimmäinen ajatus ei lennä: ottopoikia tai -tyttöjä meillä ei tulla näkemään.Jos tämän hetken mielipidetiedustelujen tulos toteutuisi, olisikin luontevinta, että nykyinen oppositio perustaa uuden hallituksen. Sen puolueet ovat laidalta toiselle äänestäneet kaikissa vaalikauden suurissa kysymyksissä samalla tavalla - hallitusta vastaan.
Opposition pitäisi saada vain muutama paikka lisää, niin sillä on enemmistö ja mahdollisuus näyttää tahtonsa. Rinteelle ei kuitenkaan hänen sanojensa mukaan sovi yhteistyö toiseksi suurimman oppositiopuolue Perussuomalaistenkaan kanssa.
Jos kuitenkin vaalitulos onkin sellainen, että Keskusta pyrkii hallitukseen tai on valitsemassa hallituskumppaneita, niin muutama ajatus omista kokemuksistani kahden eripohjaisen hallituksen johdossa. Keskustan on mietittävä, millaisella yhteistyöllä se parhaiten pystyy ajamaan tavoitteitaan ja äänestäjiensä asiaa.
Punamultahallitus SDP:n kanssa pystyi kurinalaiseen talouspolitiikkaan ja kykenimme lyhentämään ylijäämällä valtion velkaa. Yrittäjäpolitiikassa SDP Keskustan kanssa pystyi järkevään politiikkaan. SDP oli kanssamme valmis varallisuusveronkin poistamiseen, joka ratkaisuna oli tärkeä kotimaisen omistamisen edistämisessä.
Sen sijaan sosiaalipolitiikassa SDP oli vaikea yhteistyökumppani köyhän asian edistämisessä. Se piti niin tiukasti kiinni ansiosidonnaisuudesta tulonsiirroissa, että emme pystyneet kohdistamaan liikkumavaraamme kaikkein köyhimpien hyväksi.
Tämä onnistui vasta toisessa hallituksessani Kokoomuksen kanssa. Tuolloin saimme tämän vuosisadan tähän mennessä tärkeimmän sosiaalipolitiikan uudistuksen - takuueläkkeen - perustamisen. Kokoomuksen kanssa onnistui myös ruuan alv:n alentaminen viidellä prosentilla - se oli toinen tärkeä uudistus pienituloisten aseman parantamiseksi.
Kokoomuksen kanssa alku ei ollut helppo, koska he nousivat hallitukseen sairaanhoitajille lupaamillaan palkankorotuksilla. Tämä demoralisoi työmarkkinoita ja nosti kustannustasoamme juuri ennen maailmanlaajuista taantumaa. Kokoomuksen kanssa onnistui kuitenkin elvytyspolitiikka 2008-09 laman oloissa. Elvytys toteutettiin kuten vasemmistopuolueiden talousoppaissa kirjoitettaisiin, jos niillä olisi sellainen olemassa.
Ilmasto- ja energia-asioissa yhteistyö Kokoomuksen kanssa tuotti kunnianhimoisen paketin, jonka ansiosta Suomi eturintamassa saavutti EU:ssa asettamamme tavoitteet. Arvelen, että SDP:n kanssa kymmenen vuotta sitten se ei olisi onnistunut.
Aluepolitiikasta SDP ymmärsi Keskustan tavoitteita paremmin ja mm. alueellistaminnen onnistui heidän kanssaan helpommin. Maatalouden ongelmien kanssa ne molemmat olivat kylmiä: kun olisi tarvittu sata miljoonaa, niin saatavilla oli vain murusia.
Tärkeää on myös sanoa: suurimmassa osassa asioita oli helppo löytää yhteinen suomalainen linja. Puolueet eivät todellakaan kaikessa eroa toisistaan.
Keskusta avautui varmasti molempien puolueiden silmissä aluepolitiikkaa, uusiutuvaa energiaa, kuntien palveluita ja pieneläkeläisten asiaa ajavana. Meille oli tärkeää edistää teknologian kehittämistä ja EU-työssä kunnianhimoista ilmasto- ja energiapakettia.
Kun sitten katson myöhemmin syntynyttä sinipunahallitusta, niin kolme suurta eroa nousee esille. Sinipuna rokotti pk-yrittäjiä ja omistajuutta kovilla veronkorotuksilla ja keskitti kaikki nappulat suuryrityksiä suosivaan yhteisöveron alentamiseen. Sinipunan perustehtävä on keskittämisen edistäminen. Ja kolmanneksi sosiaalipolitiikassa sinipunan kausi oli ajanpeluuta- ei edes ajateltu vakavasti uudistuksia. Sotessa ne yrittivät lisäksi kaapata vallan keskuskaupungeille.
Suomi on monipuoluehallitusten maa, jossa mikään puolue ei voi sanella sisältöä. On tärkeää, että yhteistyökumppanit ymmärtävät myös toistensa tavoitteet ja herkät kohdat politiikassa.
Keskustan kannalta en asettaisi SDP:tä tai Kokoomusta toistensa edelle: kummankin kanssa saa omia tavoitteita läpi, mutta aina joudutaan samalla tekemään kompromisseja. Oppositiossa pääsee vain arvostelemaan ja miettimään seuraavan kauden ohjelmaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.