Käsi ylös, jos tunnet yhdenkin ihmisen, jolla on mielenterveyden häiriö. Jos käsi ei noussut, voi kysyä, missä ihmeen kuplassa elät?
Tilastojen mukaan suomalaislapsista noin 15 prosentilla on joku mielenterveyden häiriö. Nuorilla vastaava luku on 20–30 prosenttia ja aikuisilla 20–25 prosenttia.
Sitä paitsi veikkaan, että luvut ovat alakanttiin. Moni kärvistelee vaikeuksineen kotona, eikä hae apua. Eikä näin tule kirjatuksi myöskään tilastoihin.
Vaikka mielenterveyshäiriöistä puhutaan entistä enemmän ja myös apua hakee entistä useampi entistä herkemmin, moni myös häpeää ongelmiaan.
Mielenterveyden ongelmia vaivaa edelleen stigma. Sairautta pidetään häpeällisenä, sairastunutta pilkataan ja pelätään. Kuvitellaan, että jokainen mielenterveyden häiriöstä kärsivä on potentiaalinen kirvesmurhaaja.
Myös terveydenhuollon resurssit ovat mielenterveyshäiriöiden osalta kauniisti sanottuna alimitoitetut. Eli suoraan sanottuna rahaa ei ole, jonot ovat pitkiä eikä apua saa.
Jossain luulisi kuitenkin kellojen soivan ja lujaa. Moniko tietää, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeistä 53 prosenttia on mielenterveysperusteisia. Eli siis joka toinen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva on sitä mielen sairauden takia.
Olen kuvitellut, että asiat tässä suhteessa kulkevat parempaan suuntaan. Nyt kuitenkin havahduin siihen, että näin ei välttämättä ole. Muun muassa vakuutusyhtiöt toimivat aika erikoisesti mielenterveysasioissa.
Annan esimerkin: Tuttavan tuttava joutui ilman omaa syytään pahaan kolariin. Hän oli kääntymässä autollaan vasemmalle, mutta takana tuleva ei kääntymisaietta havainnut vaan ajoi kääntyjän perään. Tuttavan tuttava suistui autoineen rekan eteen.
Jokainen pystyy kuvittelemaan, mitä tapahtuu, kun rekka jyrää päin 80 kilometrin tuntinopeutta. Tuttavan tuttava makasi pitkään sairaalan teho-osastolla tajuttomana. Vammoja oli paljon, pahimpana mittava aivovamma.
Nyt tuli sitten vakuutusyhtiön lääkäriltä lausunto, että tuttavan tuttava ei ole oikeutettu korvaukseen. Aivovamma ei tullut kolarissa, vaan se oli ollut jo aikaisemmin. Tästä todisteena oli vakuutusyhtiön lääkärin mukaan se, että tuttavan tuttava oli käynyt psykologin juttusilla.
Tästä voi mielestäni päätellä, että kyseisen lääkärin mukaan kaikilla mielenterveyshäiriöisillä on aivovamma. Sitä lääkäri ei kertonut, olettaako hän, että aivovamma syntyy ihan iteksiään.
Eikä tämä valitettavasti ole mikään yksittäinen esimerkki, vaikka sieltä törkeimmästä päästä onkin. Tuttava haki pankista autolainaa. Laina irtosi helposti, mutta takaisinmaksuturvavakuutusta hän ei saanut. Se tyssäsi siihen, kun virkailija kysyi, oletko viimeisen 12 kuukauden aikana ollut lääkärin vastaanotolla mielenterveydellisten ongelmien vuoksi.
Eli vakuutusta ei olisi saanut, vaikka olisi yhden ainoan kerran käynyt pyytämässä sairauslomaa, kun vaikkapa puoliso tai oma lapsi olisi kuollut.
Sama koskee myös muita vakuutuksia. Mielenterveyden ongelmiin saatu hoito tai jopa pelkkä keskusteluapu saattaa olla syynä evätä sairaus- tai henkivakuutus. Aivan kuin masennus aiheuttaisi syöpää. Toisin päin saattaa toki olla.
Tarvitaan vielä paljon asenteiden muutosta, että mielen sairauksista saadaan häpeä pois. Mielen sairaus on sairaus siinä kuin vaikkapa syöpä tai diabetes. Ei kukaan syöpäsairaallekaan sano, että ota itseäsi niskasta kiinni.
Sen sijaan monen kohdalla tilannetta helpottaisi jo se, että sairauttaan ei tarvitsisi hävetä ja salata. Että voisi murehtimisen sijaan keskittyä paranemiseen tai ainakin paremmin voimiseen.
”Tarvitaan vielä paljon asenteiden muutosta, että mielen sairauksista saadaan häpeä pois. Mielen sairaus on sairaus siinä kuin vaikkapa syöpä tai diabetes.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.