Suomalaiset ovat avustaneet Ukrainaa ja ukrainalaisia jo noin 53 miljoonalla eurolla. Suurimmat avustusjärjestöt ovat Suomen Punainen Risti, Unicef ja Kirkon ulkomaanapu.
Suurimpien avustusjärjestöjen ilmoituksen mukaan hallinto- yms. muut kulut ovat noin 18 prosenttia. Eli avustussummasta noin 80 prosenttia menee suoraan hätäapuun.
Onko se paljon vai vähän?
Minusta suhde on hyvä. Mutta on paljon niitäkin, joiden mielestä koko summan pitäisi mennä suoraan hätäapuun. Harva somessa määkivä kuitenkaan kertoo, miten se voisi olla mahdollista. Ainoa itselleni mieleen tuleva keino on, että lentokoneesta pudotettaisiin 20 euron seteleitä pitkin Ukrainaa. Mutta setelit tuskin auttaisivat ukrainalaisia keskellä sotaa.
Moni tuntuu myös epäilevän isoja avustusjärjestöjä. Miten usein kuuleekaan heittoja siitä, että isot pomot avustusjärjestöissä laittavat rahat taskuunsa ja hätäapuun menee vain murto-osa.
Itse luotan eniten juuri näihin isoihin toimijoihin. Heillä on kyky, taito ja kokemusta toimia isoissa katastrofeissa. Esimerkiksi Punaisella Ristillä ja Unicefilla on valtavat varastot, joista saadaan nopeasti avustustarpeita liikkeelle.
Heidän volyyminsa ovat myös niin suuria, että he pystyvät hankkimaan tavaraa edullisemmin kuin yksittäinen avustaja pystyisi.
Ja on päivän selvää, että järjestöillä pitää olla palkattua henkilökuntaa. Pitää olla sitoutunutta väkeä, joka hoitaa päivittäisiä asioita ammattitaidolla.
Varastojen lisäksi pitää olla kuljetuskapasiteettia eli rekkoja ja muita autoja. Pitää olla myös ambulansseja ja muuta kalustoa. Pitää olla koetellut tavat saada apu perille. Pitää, pitää, pitää...
Tarpeellisia asioita on niin paljon, ettei tällainen tavallinen tallaaja edes tajua niitä kaikkia. Siksi on aika uskaliasta mennä vaatimaan, että koko summan kuuluisi mennä avustuskohteeseen sellaisenaan.
Entä mikä sitten on suoraa hätäapua? Moni sodan keskeltä paennut on taatusti onnellinen, kun pääsee tekemisiin turvallisen ja avuliaan avustustyöntekijän kanssa.
Ylipäätään kaikki palkattu työkin on avustustyötä. Jokainen linkki tarvitaan, jotta apu menee perille.
Toki on hieno asia, että ihmiset ovat innostuneet auttamaan. Mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju on kuitenkin hyvä säilyttää.
Sodan alusta asti on viestitetty, ettei Ukrainaan kannata rynnätä avustuskuorman kanssa, ellei kuormalle ole vastaanottajaa. Siitä huolimatta jo monta viikkoa sitten sota-alueen suunnasta kerrottiin, että paikalla on pusseja ja nyyttejä läjäpäittäin ilman jakajia.
Ja koska Ukrainasta on esimerkiksi Puolaan tullut yli kaksi miljoonaa pakolaista, niin ruuhkaa piisaa. Ei välttämättä olekaan hyväksi, että joukossa pyörii vielä yksityisiä ”avustajia”, jotka saattavat joutua itsekin avun tarpeeseen.
En myöskään ole vakuuttunut, että kaikki avustavat pyyteettömästi. Jotkut tuntuvat selvästi vain siivoavan komeroitaan.
Esimerkiksi SPR:n kontteihin on toimitettu tavaraa, jonka ainoa mahdollinen osoite olisi ollut kaatopaikka. Tuskin kukaan oikeasti luulee, että risat farkut, vanhat shortsit tai kulahtanut t-paita ovat tavaraa, jota sotaa pakeneva tarvitsee.
Ehkäpä meidän tavallisten tallaajien kannattaa jatkossakin avustaa lähinnä rahasiirroin. Eiköhän ne siellä Ukrainan päässä tiedä, mitä sillä rahalla kannattaa tehdä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.