Häviääkö järjestöjen hyvä työ?

Minulla oli mahdollisuus vierailla kymmenisen vuotta sitten länsiafrikkalaisessa ikäihmisten kaltoinkohtelua ehkäisevässä sisarjärjestössä. Siellä valtio ei juuri tue järjestötoimintaa. Tämän järjestön hallituksen jäsenet ja aktiivit majoittivat hädässä olevia vanhuksia tilapäisesti omiin koteihinsa. Yhdistyksen puheenjohtaja kuunteli haikeana ja jopa epäuskoisena sitä miten hyvin Suomessa nämä asiat oli järjestetty. Muistan olleeni onnellinen ja ylpeä kotimaastani. Nyt ovat asiat toisin. Uhkakuvia rahoituksen vähenemistä on tullut näkyviin. Onko järjestöjen hyvä työ häviämässä?

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä sosiaali- ja terveysjärjestöiltä aiotaan ensi vuonna leikata 127 miljoonaa euroa. Tämä olisi noin kolmasosan vähemmän kuin tänä vuonna jaettavat avustukset yhteensä. Avustukset ovat keskeinen osa järjestölähtöisen auttamistyön toimintaedellytyksiä. Tällä rahalla voidaan pitää huolta heikoimmista ihmisistä ja vähentää palvelujärjestelmän taloudellista rasitusta esimerkiksi koronakriisistä johtuvista kustannuksia. Julkisen sektorin on mahdotonta korvata kokonaan järjestöjen tekemää työtä.

Juuri 30 vuotta täyttänyt Turvallisen vanhuuden puolesta-Suvanto ry. (aiemmin Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry) on valtakunnallisesti toimiva kansalais- ja asiantuntijajärjestö. Puolustamme ja autamme kaikkein haavoittuneimmassa tilanteessa olevia ikäihmisiä ja heidän läheisiään. Suvanto ry ylläpitää auttavaa- ja neuvovaa puhelinpalvelua, tarjoaa vertaistukea väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kokeneille ikäihmisille sekä antaa asiantuntija- ja neuvotteluapua.

Mitä yhteistä on COVID-19 ja väkivallalla? Molemmat tarttuvat, kirjoitti Kati Sarvela Facebook sivullaan Traumainformoitu sote ja ope. Tutkimusten mukaan Suomessa joka neljäs yli 60-vuotias nainen on kokenut kaltoinkohtelua viimeisimmän 12 kuukauden aikana. Luku on pysähdyttävä. Koronavirusaika on lisännyt ikäihmisten pahoinvointia ja hätää. Tämä näkyy Suvannossa kuntien sosiaaliviranomaisten lisääntyneinä konsultaatiopyyntöinä ja asiakaspuheluina.

Väkivalta ja sen aiheuttamat traumat ovat usein ylisukupolvisia. Ilmiö näkyy myös ikäihmisten kaltoinkohtelussa ja kokemassa väkivallassa. Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja siksi väkivallan merkkeihin tulee tarttua mahdollisimman varhain ja katkaista siten kierteen jatkuminen. Traumakierteitä ei voida katkaista, ellei huomioida koko sukupolvea.

On lopulta arvovalinta, minne kohdistamme yhteiskunnan rahat. Voimmeko todella luopua sujuvasta ja hyvin toimivasta järjestömallista ja tukeutua ainoastaan yksittäisten ihmisten hyväntahtoisuuteen.

Päivi Helakallio
Vanhempi suunnittelija, vt. toiminnanjohtaja, Turvallisen vanhuuden puolesta-Suvanto ry.