Heikki Rinnettä muistaen

Moni raumalainen muistaa Heikki Rinteen Rauman työvoimatoimiston johtajana ja osaavana työelämän kysymysten hallitsijana.
Moni raumalainen muistaa Heikki Rinteen Rauman työvoimatoimiston johtajana ja osaavana työelämän kysymysten hallitsijana.

Sunnuntain (29.5.) Hesarissa oli vaatimaton kuolinilmoitus, mutta nimi oli varsin tuttu: Heikki Untamo Rinne, (24.10.1941–25.4.2022).

Monet meistä raumalaista muistavat Heikin Rauman työvoimatoimiston johtajana, ja osaavana työelämän kysymysten hallitsijana.

Niin minäkin.

Meillä oli hyvin paljon yhteistä. Rauman pyrkimyksistämme en tässä enempää.

Olimme eduskunnassa yhtä aikaa aikana, jolloin maailmassa ja meillä täällä Suomessa tapahtui melkein kaikki mahdollinen. Historia oli loppu, sanottiin.

Heikki oli tunnettu ja tunnustettu persoona koko eduskunnassa yli puoluerajojen. Jo Raumalla työvoimatoimiston innostavassa ilmapiirissä aikanaan valmisteltu työllistämismalli, ns. Rinteen malli, oli pyörityksessä mukana.

Jotkut siitä innostuivat suuresti. Silloinen työministeri Urpo Leppänen erityisesti.

Mutta niinkin on, ettei kukaan ole profeetta omassa maassaan.

Omassa eduskuntaryhmässämme Heikki Rinteen työllistämisasia ja sen merkitys ymmärrettiin kyllä, mutta pyrkimystä ei. Politiikka on mahdollisen taidetta myös omassa ryhmässä. Sanojen käytön taitavuus ja runollisuuskaan ei aina riitä.

Yksi eduskuntamuisto aivan alusta.

Heikki Rinteen ensimmäistä puheenvuoroa suuressa salissa odotettiin. Maine oli kiirinyt. Mitä sieltä tulee?

Heikki yllätti kaikki. Hän aloitti vanhalla virrellä: nyt vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen... ja jatkoi vinhalla vauhdilla eteenpäin.

Ensi esitys oli niin vaikuttava, että Heikin jälkeen puhumaan noussutta puhujagurua Reino Paasilinnaa ei kukaan enää pitänyt oikein minään. Paasilinna oli odottanut toisin.

Mutta nyt puheet on pidetty, huuto kuultu. Muistan ystävääni Heikki Rinnettä ja hänen puolisoaan Pirjoa sekä perheellistyneitä poikia Jonia ja Jannea suurella lämmöllä.

Raimo Vuoristo