Hengityskonepotilaiden hoidossa suuria eroja

ALS ja erilaiset motoneuronisairaudet aiheuttavat ihmisten joutumisen hengityskoneen käyttäjiksi pysyäkseen elossa. Laitteet ovat nykyään niin kehittyneitä, että niitä voi käyttää avustettuna myös kotioloissa ja jopa liikkuessaan paikasta toiseen.

Nykyään ei tarvitse siis ajatella, että hengityskonehoito johtaa nopeaan kuolemaan. Ei myöskään tarvitse ajatella, että hengityskonepotilaan elämä olisi arvotonta, ja kannattaisi mieluummin kuolla kuin tehdä trakeostomia ja kytkeä pysyvästi koneeseen.

Meillä Suomessa olemme kyllä nykyään hyvinkin eriarvoisessa asemassa hoidon suhteen riippuen siitä, minkä sairaanhoitopiirin alueella asumme. Osassa sairaanhoitopiirejä on käytäntö, että hengityskonepotilasta suostutaan hoitamaan vain laitoksessa ja toisessa sairaanhoitopiirissä voi saada hoitajaringin myös kotiin. Toisissa Suomen sairaanhoitopiireissä ei ole saatavilla edes laitoshoitopaikkaa, ja potilaan pitäisi muuttaa hoitopaikalle satojen kilometrien päähän perheestään ja kodistaan.

Ymmärrämme hyvin, että hengityskonehoito on kallista, kun potilaalla tulee olla koko ajan hoitaja vieressä tai ainakin hälytettäessä valmis auttamaan. Tämä tarkoittaa, että konehoidossa potilas tarvitsee viiden hengen hoitajaringin kotiin ja laitokseenkin niin paljon hoitajia, että koko ajan on saatavissa yksi konehoitopotilaan avuksi.

Mielestämme ympäri Suomen pitäisi hengityskonepotilailla olla tasa-arvoinen mahdollisuus saada kotipaikkakunnallaan pitkäaikaista hengityskonehoitoa niin kotona kuin laitoksessakin.

Ymmärrämme hyvin, että koulutettuja hengityskonepotilaan hoitajia ei ole nyt riittävästi. Nyt tulisikin pikaisesti pyrkiä poistamaan tämä hoitajapula koulutuksella.

Koulutusta suunniteltaessa olisi harkittava, kuinka laajan hoitajakoulutuksen tällainen hengityskonepotilaan hoitoon tarkoitettu henkilö tarvitsee. Mielestämme esimerkiksi lähi- tai perushoitajan koulutus ja sen päälle perehdytys laitteisiin olisi riittävä, mutta niitä henkilöitä tulisi pikaisesti kouluttaa ympäri Suomen.

Tero Viilto

Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys, Eura