Herkkien hiljainen huuto

Odotusten hallinta on olennaista. Koronadraaman kaaressa olemme luomassa ylisuuria odotuksia, miten kaikki ongelmat poistuvat kahdella pistoksella käsivarteen. Eivät poistu. Monet koronan aikana korostuneet asiat olivat täyttä todellisuutta jo ennen kuin olimme kuulleetkaan Wuhanin kaupungista ensimmäistä kertaa.

Ennen korona-aikaa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 20–25 prosenttia nuorista kärsi jostain mielenterveyden häiriöstä. Vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä oli kaksi kertaa enemmän alle 30-vuotiaita kuin vuosituhannen alussa. Se on myös suurin alle 30-vuotiaiden sairauspoissaolojen syy.

Vaikutusta on sillä, että mielenterveysongelmista on kulttuurissamme lupa puhua nyt toisin kuin ennen, palveluja on paremmin tarjolla, ja siksi diagnooseja tehdään enemmän. Ne eivät kuitenkaan ilmiötä kokonaisuudessaan selitä.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien voimakas kasvu on mielestäni aikamme havahduttavimpia uutisia. Olemmeko me edeltäneet sukupolvet luoneet ristiriitaisten odotusten kehikon projisoimalla yksilöllisen vapauden ideamme nuorten paineeksi itsenäistyä ja tehdä omia valintoja, ja silti pitäneet kiinni omasta ”kunnon kansalaisen mallista”?

Olemmeko sysänneet uudet sukupolvet tanssimaan suorittamisen ja menestymisen kapealla nuoralla ja riittämättömyyden tunteiden armoille ilman turvaverkkoa?

Kun sisäinen maailmankuvamme ja ulkoinen todellisuus eivät ole sopusoinnussa, koemme kulttuurishokin, jota voi verrata muuttamiseen tutusta kulttuurista vieraaseen. Vieraannumme kotimaisemissa. Olemme vieraita siinä paikassa, jonka pitäisi olla meille tutuinta. Emme ymmärrä itseämme. Yhteys toisiin ihmisiin, todellisuuteen sellaisena kuin se meille näyttäytyy, elämän tarkoitukseen ja arjen hallintaan säröilee.

Yksilön sisäinen kasvu ja tietoisuus koetaan niin kunkin ihmisen omana asiana, että apua löytyy vasta kun mieli ei enää kestä jännitettä. Keskustelua tunteista, impulsseista ja mielen liikkeistä käydään negatiivisen kautta.

Ennaltaehkäisevä, auttamaan pyrkivä ote löytyy selfhelp -kirjallisuudesta, mutta silloinkin ”5 askelta onnelliseen elämään” -ohjeet lisäävät paineita oikein toimimisesta, ja armollisuus jää kurinalaisuuden alle.

Mikä neuvoksi? Olisiko meidän syytä kuunnella heitä, joilla on herkkyys ensimmäisinä tunnistaa luomamme todellisuuden epäterveellisyys ihmisenä elämiselle. Heitä, jotka kokevat huomiotalouden minuuden markkinoinnin kuin velkakierteessä olevan pienyrittäjän elämänä - vapaata hetkeä ei ole ja paine niskassa on jatkuva.

Heitä, joiden mieli reagoi herkemmin riitasointuihin, joita itsekeskeinen ja kilpailullinen ihmiskuva, ihmissuhteet välineellistävä kulttuuri ja lyhytnäköistä hyötyä tavoitteleva luontosuhde ilmoille synnyttää.

Heitä, joiden nahka ei ole parkkiintunut niin paksuksi, että ulkoisen maailman tapahtumat vielä koskettavat sisäistä maailmaa ja päinvastoin. Heitä, joiden mieli on koetuksella.

Ja myös heitä, jotka työkseen pyrkivät tavoittamaan todellisuudestamme sitä, mitä tiede ei tavoita. Taide kurkottaa kohti todellisuutta sisältäpäin, ihmisyyden kokemuksesta. Se on toisenlaista tietämistä. Runoilijoita, taidemaalareita, teatterintekijöitä, tanssijoita, muusikkoja, kirjailijoita. Herkistettyjen aistien ammattilaisia.

Ihmisenä olemisessa olennaista on suhde itseensä, muihin ihmisiin sekä ympäröivään luontoon ja kulttuuriin. Vuorovaikutus on meille kaikki kaikessa.

Syntymän ensimmäisestä hengenvedosta lähtien olemme kytkeytyneitä ympäristöömme. Identiteettimme ja minä-kuvamme kehittyy samaistumalla toisiin ihmisiin. Yhteys ja toisen ihmisen kosketus, hyväksytyksi tuleminen yhteisön jäsenenä ja tasapainoinen luontosuhde ovat niin fyysisen kuin mielen terveyden turvaverkkoa.

On lopetettava näkemästä herkkyys heikkoutena, ja ymmärrettävä sen vahvuus. Se voi olla asia, joka pelastaa meidät.

Herkät ovat usein niitä hiljaisia. Siksi heidän äänensä ei kuulu tässä kaoottisessa huutokaupassa. Heillä voi olla kerrottavanaan meille se arvokkain viesti, eli missä olemme menossa pieleen. Mahdollisuus tulla kuulluksi ja sanoa sanansa luo eheyttä heille, jotka kokevat rikkinäisyyttä.

Siksi on aika havahtua kuuntelemaan.