Hoitoalan epäkohdat vaativat pikaista korjaamista

Hoitoalan työehtosopimusneuvottelut kuntasektorilla ovat käynnistyneet, ja yksityisen sektorin neuvottelut ovat juuri alkamassa. Molemmilla sektoreilla SuPerin tavoitteena on parantaa alalla työskentelevien toimeentuloa ja ostovoimaa sekä alan houkuttelevuutta. Kärkitavoitteina ovat vähintään vientialojen tasoiset palkankorotukset ja kiky-tuntien poistaminen sekä kunta-alalla sote-sopimus, jolla voidaan paremmin pureutua sote-alan epäkohtiin ja korjata niitä tehokkaammin. Kasvatusaloilla työskentelevien jäsenten edunvalvonta hoidetaan jatkossakin KVTES-sopimuksessa, josta myös SuPer on neuvottelemassa.

Olemme Suomessa tilanteessa, jossa lakisääteisten hyvinvointipalvelujen - vauvasta-vaariin - osaajia pidetään itsestään selvinä ja alalta valuu koko ajan osaavaa työvoimaa muualle. Toimeentuloon ja jaksamiseen liittyvät ongelmat ovat kasvaneet ylitsepääsemättömiksi. Jatkuva huoli asiakkaista lisää työntekijöiden eettistä kuormaa.

Viesti SuPerin jäsenistöltä on selkeä: jos alan epäkohtia ei saada kuntoon, luottamus on mennyt lopullisesti alan kehittymiseen ja alan vaihto kiinnostaa entistä enemmän.

SuPerin ja Tehyn yhteisenä tavoitteena on palkkatasa-arvoa edistävä ohjelma. Ohjelman avulla kurotaan umpeen naisvaltaisen sote-alan, palkkaeroa siten, että kymmenen vuoden ajan sote-alalle maksetaan 1,8 prosenttiyksikköä suuremmat palkankorotukset kuin miesvaltaisille aloille. Rahoitusta tasa-arvoerään haetaan valtiolta. Sekä palkankorotuksia että palkkaohjelmaa ajetaan samanarvoisina neuvottelupöydässä.

Minulta kysytään usein, syövätkö palkankorotukset mahdollisuuksia sitovalle hoitajamitoitukselle vanhustenhoidossa. Näitä asioita ei voi asettaa vastakkain, vaan ne molemmat on toteutettava. Itse asiassa on viimeinen aika korjata hoitoalaa riepottelevat epäkohdat. Niihin olisi voitu ja niihin olisi pitänyt puuttua paljon aikaisemmin.

Näyttää siltä, että julkisen sektorin tuottamien sote-palveluiden annetaan kuihtua ja kansalaisilla, joilla on varaa kuluttaa yksityisiä palveluita omalla rahallaan, on mahdollisuus parempaan. Olemmeko todellakin valmiita siirtymään yhteiskuntaan, jossa ihmisten elämä ei ole samanarvoista vaan pienituloisten tulee pärjätä erittäin niukoilla ja riittämättömillä palveluilla? Jos haluamme pitää kiinni tasa-arvoisista palveluista kaikille, tarkoittaa se, että sote-palveluihin on suunnattava rahaa, hoitajien koulutusta on arvostettava, työstä on maksettava oikeudenmukaista palkkaa ja koulutettua hoitohenkilökuntaa on oltava riittävästi.

Silja Paavola

puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer