Huumekuolema on aina turha

Huumekuolema on inhimillinen tragedia, joka koskettaa vuosittain tuhansia läheisiä. Menetys vaikuttaa läheisten jaksamiseen ja arjessa selviytymiseen.

Vuonna 2019 huumeiden ja lääkkeiden yliannostukseen kuoli 189 henkilöä. Yliannostuskuolemien määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2005, jolloin kuolemia oli 72.

Pyhäinpäivän tienoilla eri puolilla Suomea järjestetään huumeisiin kuolleiden muistotilaisuuksia. Raumalla tilaisuus järjestetään tiistaina Kordelinin kappelissa.

Koska huumeiden käyttöön ja huumekuolemaan liittyvä suru on usein vaiettua, muistotilaisuudet ovat monelle ainoita paikkoja, joissa he voivat surra läheistään yhdessä muiden saman kokeneiden kanssa.

Moni päihderiippuvaisen läheisistä kokee saavansa osakseen syyllistämistä ja paheksuntaa. Ongelmasta ei siis kovin mielellään ulkopuolisille kerrota.

Erityisesti huumekuolemiin liittyy tunteiden ristiriitaa, kuten häpeää, surua ja ahdistusta.

Onkin tärkeää, että menetyksen kokeneet voivat käydä kokemuksiaan läpi ammattilaisen kanssa. Valitettavaa on, ettei huumekuoleman kohdanneen läheisen tueksi kaikissa kunnissa ole tarjolla riittävästi muun muassa sururyhmiä.

Huumekuolemien määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Suurin osa huumekuolemista olisi ehkäistävissä.

Päihdepalveluiden piirissä arvioidaan nykyisin olevan kuitenkin vain murto-osa niistä ihmisistä, jotka hyötyisivät palveluista.

Huumeita käyttävät ihmiset saavatkin tutkimusten mukaan apua ongelmiinsa liian myöhään.

Ihmisarvoiseen elämään kuuluu oikeus hoitoon sitä pyydettäessä.

Päihdepalveluiden saatavuudessa ja laadussa on suuria kunta- ja kaupunkikohtaisia eroja. Hoitoon pääsyä tulisi nopeuttaa, sillä palveluiden ulkopuolelle jääminen sekä pitkät jonotusajat lisäävät erityisesti kuolemanriskiä.

Myös hoitojaksojen tulisi olla pidempiä. Parin viikon katkaisuhoito silloin tällöin ei vielä tuo mukanaan tarvittavaa apua kenellekään.