Hyvää uutta vuotta!

Harva meistä osasi aavistaa, miten kummallinen vuosi vuodesta 2020 tulisi.

Olemme tottuneet toivottamaan toisillemme vuodenvaihteessa hyvää tai usein parempaa uutta vuotta.

Nyt näiden toivotusten takana on varmasti enemmän sydäntä, aitoa toivetta ja halua kuin pitkään aikaan.

Vuosi 2020 ei ole käsitellyt ketään silkkihansikkain.

Alkuvuoden ensimmäiset kuukaudet näyttivät vielä melko seesteisiltä, vaikka tiedot ensimmäisistä koronatapauksista olivatkin jo saavuttaneet Suomen.

Varsinainen härdelli alkoi 11. maaliskuuta, jolloin WHO julisti maailmassa laajalle levinneen koronavirusepidemian muuttuneen pandemiaksi. Suomen hallitus päätti ottaa käyttöön valmiuslain 16. maaliskuuta. Lain, joka oli ollut käytössä edellisen kerran sota-aikana.

Julkiset kokoontumiset rajoitettiin kymmeneen henkilöön sekä kirjastot, museot, teatterit ja urheiluhallit suljettiin.

Koulumaailmassa siirryttiin etäkouluun. Lapset ja perheet joutuivat tilanteeseen, jossa etätyön lomassa tuli huolehtia lasten koulunkäynnistä ja läksyistä. Kouluruuan puuttuminen aiheutti perheissä lisähuolta. Raumalla tilanteeseen vastattiin muun muassa jakamalla koululaisille ruokakasseja.

Vuosi 2020 löi yhteisöllisyyttä korville. Turvavälit, karanteenit ja kokoontumisrajoitukset ajoivat muun muassa tapahtuma- ja ravintola-alan syvään kurimukseen. Monen yrityksen kohtaloksi on tullut konkurssi. Toiset taas sinnittelevät sen rajamailla.

Erityisesti keväällä ihmiset jäivät kotiin. Harrastukset jäivät tauolle ja matkailu kiellettiin.

Jääkiekon SM-liigakausi lopetettiin ennenaikaisesti maaliskuussa, ja Euroopan jalkapalloliitto päätti siirtää EM-kisoja vuoteen 2021. Myös Euroviisut peruttiin ja Tokion kesäolympialaiset siirrettiin vuoteen 2021. Vuosi 2020 on näyttänyt, että tarpeeksi vakavan asian tullessa kohdalle, voidaan monia sellaisiakin asioita muuttaa, joita on pidetty muuttumattomina.

Tänään saamme jättää jäähyväiset tälle historialliselle vuodelle, joka on pitänyt sisällään paljon huolta, murhetta ja suruakin. Samalla voimme siirtää katseemme tulevaan, joka on täynnä toivoa paremmasta.

Presidentti Mauno Koiviston sanoin, ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”