Aikanaan kunnallispolitiikasta poisjääneenä ajattelin, että en osallistuisi päätöksentekoon muuta kuin seuraamalla sitä. Kaikella on tietysti rajansa ja nyt tähän hyvinvointialuekeskusteluun liittyen hiljaisuuden mitta tuli täyteen. Olemme avaamassa sellaisen pandoran lippaan, että sen lopullisia tuhoseurauksia emme pysty edes arvaamaan vielä.
Oman paikkakuntani terveyspalvelut ynnä muut ovat olleet Satakunnan parhaat, ja valtakunnan tasollakin mitaten aivan kärkikastissa. Nyt vanhustenhuollon palvelut ja asumispalveluyksiköt lopetetaan ynnä muuta. Tällainen infra kaikkineen ollaan ajamassa alas, aivan uskomatonta toimintaa.
En ota kantaa poliittisiin puolueisiin, jotka tämän hulluuden ovat mahdollistaneet/toteuttaneet, sen tietävät uskoakseni lukijat itse. Se jälkipyykki, jonka tämä aiheuttaa on niin monitahoinen, että mietin itsekseni, että kestääkö tämä yhteiskunta sen. Palvelut ollaan viemässä tällä mallilla kaikki niitä eniten tarvitsevilta ikäihmisiltä ja muuten heikkokuntoisilta ihmisiltä. On aivan turha sanoa, että saamme kaikki samanarvoista palvelua tämän jälkeen. Tuo on mielestäni ajatuksenakin täyttä puppua.
Aikanaan Säkylässä oli seurakunnan talouspäällikkönä suunnattomasti arvostamani henkilö. Hänellä oli pari mieleen painuvaa mietelausetta. Ensimmäinen oli, että ”jokainen voi tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa” ja toinen ”ymmärtämättömät päättää asioista ja kykenemättömät yrittää niitä hoitaa”. Jokainen voi osaltaan miettiä, mitä näillä nyt tarkoitan!
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen poliittiset päättäjät laittoivat rastin suunnitelmien päälle ja uudelleen valmisteluun. Meidän kuuluisi Satakunnassa tehdä samoin! Aikanaan kun kolmea kuntaa lähes pakkonaitettiin syntyi Köyliöön ja Säkylään monen silloisen päättäjänkin mielestä erittäin vastenmieliset pro-liikkeet. Varsin moni oli silloin minuunkin yhteydessä varsin monisanaisin ajatuksin ja antoi ymmärtää, että tämä juna ei käänny enää millään, eikä ainakaan pro-liikkeiden toimesta.
Tuolloiset pro-liikeläiset käyttivät valtavasti omaa aikaansa laskien oikeasti numeroilla, kuinka käy jos nuo kaikki lupaukset keskusalueen ympärillä oleville suunnitelmille toteutetaan. Huonosti olisi käynyt, totesi isoimman alueen talousjohtaja tullessaan numeroilla ulos todeten saman. Tämän tultua julki, esitys kuntaliitoksesta vedettiin valtioneuvostosta pois ja kunnat jatkoivat itsenäisinä.
Samankaltainen pro-liike pitäisi synnyttää myös nyt, sillä sama tilanne on nyt käytännössä meneillään. Pienet kunnat tyhjenee palveluista ja suurimpien keskusten palvelurakennetta tuetaan/käytetään ne loput varat, jotka päältä kuorituista rahoista on enää käytettävissä. Tarkoitan tällä lauseella raskaan organisaation pyörityksessä kuluvien varojen jälkeen jäävää rahaa.
Neuvoksi siis nyt, että ottakaa nyt hyvät ihmiset ne taskulaskimet käyttöönne. Tuntuu taas siltä, että päätöstentekijöiltä ja virkahenkilöiltä vieläkin menee juttu niin, että ensin tehdään ja lopuksi katsotaan kuinka kävi. Tehkää nyt siis kerrankin toisinpäin!
Puhutaan, että maaseutu pitäisi saada pidettyä asuttuna ja elinvoimaisena…pah, vielä mitä. Teette päättäjät mitä suuremmassa määrin tällä hetkellä sellaista aluepolitiikkaa, jossa työikäinen väestö muuttaa paikkakunnille, joissa työt ja palvelut on. Tässä tapauksessa terveyskeskusten työntekijät perheineen.
Tästä seuraa lumipalloilmiö, jossa mm. kiinteistöjen arvo laskee ja kiinnostus muuttaa tällaisille paikkakunnille laskee entisestään/loppuu kokonaan.
Missään tapauksessa ette päättäjät saa ajaa maaliin tätä nyt suunnittelemaanne agendaa. Siinä tehdään niin suuri tuho alueellisesti, eikä sitä pystytä enää korjaamaan.
Aikanaan kysyin ministeri Rehulalta, että kuinka 4-6 sotekeskusta saadaan tekemään Satakunnan alueella toimivien 54 terveydenhuollon palvelua tuottavien yksiköiden työt. Ei osannut muuten vastata kysymykseeni ja epäilen, että ei myöskään kukaan muukaan.
Harri Lehtoselle ja kumppaneille. Tehkää siis samoin, kuin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Rasti päälle ja uusi aloitus. Aloittakaa karsinta ensin vaikka hallinnosta ja niiden palkoista. Jatkakaa siitä sitten uudelleen.
Jarkko Jaspa
Säkylä