Ihminen kärsii virheistä

Ihminen on riippuvainen luonnosta, vaikkei luonto aina olekaan meille mieluinen.

Toimittaja Jami Jokinen tuomitsi kolumnissaan (LS 16.7.2020) eläinten karnevalisoituneen tappamisen.

Jostakin syystä hänellä riitti ymmärrystä lailliselle elinkeinotoiminnalle aiheutuneiden haittojen aiheuttamiin tunteenpurkauksiin. Tästä olen eri mieltä.

Luonnosta vieraantunut kansalainen voi matkustaa maakuntarajojen yli ämpäri- tai bensiinijonoihin tai pienpetojen tappokilpailuun.

Arpajaisvoiton toivossa hän jakaa veriset tuloksensa somessa. Syyksi ei tarvita henkilökohtaisia intressejä, mielikuvitusleikki riittää.

Sen sijaan alkutuotannon ammattilaisten intoa hanhien, susien, naakkojen, merimetsojen ja muidenkin epämieluisien eläinten lailliseen tai laittomaan tappamiseen ihmettelen.

Eikö juuri näissä elinkeinoissa, maa- ja metsätaloudessa sekä kalastuksessa, luonnon ymmärtämisen pitäisi olla menestymisen ehto? Luontoa ei sovi riistää, kun sen kierrossa eletään. Virheistä, joita tehdään, kärsii aina ihminen.

Suuressa haittaeläinvihassaan ihminen reagoi kuin petoeläin. Omalle reviirille erehtynyt kilpailija saa kuolemantuomion. Lintujen ulosteetkin inhottavat, vaikkei ihmisellä siihen juuri olisi varaa. Villieläimet eivät ole rikollisia tappaessaan tai pilatessaan satoa. Sitä kutsutaan lajille tyypilliseksi käyttäytymiseksi.

Haittaeläinten lisäksi luonnonsuojelua haluttaisiin karsia. Kaikkea tuntuu tällä sektorilla olevan liikaa, tutkijoita, virkamiehiä ja varsinkin pykäliä. Lobbaus erilaisten tappolupien saamiseksi ja suojelupykälien muuttamiseksi on lähes jokapäiväistä.

Luontoon liittyvät lakimme eivät ole liian tiukkia: tappaminen on joidenkin lajien kohdalla sallittua myös pesimäaikaan.

Kesähakkuilla rikotaan lintujen pesärauhaa. Vesistöihin pääsee Suomessa laskemaan prosessivesiä niin helposti, että se houkuttelee rannoillemme monikansallisia yrityksiä.

Onneksi luonnonsuojelulainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa.

Haitallisina pidettyjä eläimiä on nimitetty valtion karjaksi. Sen takia alkutuotannon yrittäjien pitäisikin neuvotella parempia korvauksia todistetuista eläinhaitoista.

Sivistyneessä yhteiskunnassa asioita ei ratkaista tappamalla, vaan rahalla. Kenenkään ei yrittäjänä pitäisi joutua niin ahtaalle, että on täynnä vihaa.

Siteeraan Suomen luonnonsuojeluliiton luontovetoomusta: ”Tuetaan ihmisiä, ei luonnon tuhoamista ja ylikulutusta.”

Susanne Ekroth (Vas.)

Rauma