Ihmispallo poksahtaa, osa 2

Vuodenvaihde tuo mieleen menneisyyttä sekä ajatuksia tulevaisuudesta. Tänä hetkenä tietenkin muistoja menneistä epidemioista.

Usein on esitetty toiveikkaita ennustuksia siitä, että korona kaikkineen on ohimenevä ilmiö, virus varmaan kesyyntyy samanlaiseksi kuin kausi-influenssa, ja elämä pääsee jatkumaan ennallaan lyhyen tautivaiheen jälkeen. Jälleen voidaan vapaasti matkustella, talous kasvaa ja kehitys kehittyy.

Jälleen investoidaan yhä kasvavalla innolla ja rajaton markkinatalous valtaa alaa. Elintaso nousee, uudet sukupolvet ovat yhä terveempiä ja elävät pidempään. Näin on ollut jonkin aikaa, mutta entä nyt? Tuleeko Euroopasta edelläkävijä ja onko tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia?

Uskotaan, että menneisyydessä tuhoa tuoneet epidemiat, espanjantauti ja muut kuuluvat alkeelliseen menneisyyteen, ja voitettiinhan nekin melko nopeasti. Nythän on lääketiede edistynyt, tekniikka kehittynyt ja mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta. Ihminen hallitsee kaikkea, luonto on sille alistettu. Mutta iskeekö luonto takaisin yhä terävämmin?

On selvä ero entisillä ja nykyisillä epidemioilla kuten entisellä ja nykyisellä yhteiskunnalla. Solidaarisuus ja yhteisöllisyys on vaihtumassa individualismiin ja rajattoman itsekkyyteen. Elämän edellytykset ovat nopeasti huvenneet. Aikaisemmin oli vapaita luonnonvaroja, koskematonta luontoa ja biodiversiteetti antoi suuria mahdollisuuksia.

Nyt ne mahdollisuudet ovat kutistuneet lähes olemattomiin. Olemme keskellä kaaosmaista tulevaisuutta, pakolaisia ja epidemioita, joiden torjumiseen resurssit eivät näytä riittävän. Onko edessä uusi kansainvaellus, jolle ei enää löydy vapaata tilaa?

Joudutaanko jälleen kerran tuhoaviin sotiin ja inhimillisyyden haaksirikkoon?

Olisiko syytä miettiä tulevaisuutta aivan eri tavalla kuin nykyisin, laittaa vähemmän painoa hetkelliselle nautinnolle, hetkellisille nettotuotoille? Kuka uskaltaa muuttaa kehityksen suuntaa, tai edes lausua totuutta nykytilanteesta? Vaatia enemmän vaatimattomuutta ja säästäväisyyttä senkin uhalla, että hetkellinen voitto kutistuu ja mukavuus kärsii?

Hiukan Englannin sodanaikaisen ministerin Churchillin tyyliin: verta, hikeä ja kyyneleitä, jotta pelastuisimme.

Leena Niemi