Ikäpolvien matkassa eteenpäin

O-P Heinonen sunnuntain kolumnissa kartoitti ansiokkaasti ja monipuolisesti meidän menoa ja oloa tässä monien ikäpolvien Suomessa. Itse edustan jo tätä vanhempaa ikäluokkaa, mutta olen elämäni varrella ollut monessa kelkassa, niin kyytissä kuin vetäjänäkin, joten kerronpa kokemuksiani.

Yhteiskunnan kehitys ja meidän elinolot ja erilaiset olosuhteet vaikuttavat kaikkeen, palvelujen saamiseen, erilaisista koulutus- ja muista osaamiseen liittyvistä asioista puhumattakaan. Omat lähtökohtani, sodan jalkoihin syntyneenä eivät varmaan niitä parhaita olleet, mutta jatkoa ajatellen väittäisin, että kuitenkin hyvät.

Töitä sain tehdä jo hyvin nuorena ja enkä ole koskaan työtä pelännyt. Meillä kotona pienviljelystilalla tehtiin kaikki mahdollinen itse, siinä kuin voi omien lehmien maidosta ja leipää sen mukaan kuin satoa saatiin. Tiukkaakin oli aika ajoin, siinä kuin naapureina parempiosaisia, joilla luonnollisesti kaikki muukin oli koulusta myöten paikallaan. Kavereita kaikkien kanssa oltiin ja mm. perunoita ja muutakin heiltä voitiin tarvittaessa ostaa.

Olin tekniikasta kiinnostunut ja oman koulutuksen heti kansakoulun jälkeen aloitin kirjekurssilla radiotekniikkaa opiskellen ja siinä sitten aloin naapureiden putkiradioita korjailemaan. Transistoreista kurssikirjoissani mainittiin, että eivät oikein sovi olemassa oleviin radiolaitteisiin.

Siinäpä sitten 17 täytettyäni, pääsin talveksi rakennusmieskurssille ja se jälkeen olin 18 täytettyäni pari talvea rakentamassa vesivoimalaitosta betonimiehenä. Työ oli urakkaluonteista kolmivuorotyötä ja tuloja tuli sen mukaan kuin valmista ahkeran työporukkamme toimesta syntyi. Työ päättyi kun tuli armeijaan meno ja radiokorjaajana pyysin viestijoukkoihin.

Armeijasta pääsin aikanaan sattumakessuna siviiliin työttömäksi, kun se voimalaitos oli rakennustöiden osalta valmistunut. Asepalveluspaikkakunnalla sattui olemaa eräs Suomen suurimmista teollisuuslaitoksista, jossa oli silloin yli 5000 henkeä töissä. Armeijan kamppeissa vielä, menin hakemaan töitä ja kun haastattelijan menivät sivuhuoneeseen päätöstään tekemään, niin kuulin, että tästä kessusta me tehdään mestari, joka oli heillä työnjohtajan nimike.

Pääsi töihin ja siitä alkoi meikäläisen mainio työura. Aluksi olin kolmisen vuotta asentajana ja osavalmistajana ja siinä ohessa aloitin teknisen koulun kirjekurssina, joka oli silloin mahdollista. Taloudellinen tilanne oli se, joka sen aiheutti. Olin myös saanut työnteosta kiinnostuneen ahkeran naisen vaimokseni ja poikammekin oli syntynyt.

Olin pari talvea teknisessä koulussa ja tulin takaisin töihin laitesuunnittelijaksi, josta kolmen vuoden kuluttua siirrettiin asennusosaston vastaavaksi työnjohtajaksi. Osastoni oli huipputekniikka tehtaan osasto, jossa mm. prototyyppejä valmistin suunnittelijoiden kanssa kellarissa, poissa tehtaalla vierailevien silmistä. Olimme myös osa Suomen suurimman suurjännitelaboratoriorakennuksen tiloja, jossa teimme mm. laitevalmistusmateriaalien koestuksia aina 4 MV:n (miljoonan voltin) jännitteille asti.

Olihan se myös mahtavaa ja monipuolista koulutusta. 12 vuoden jälkeen siirryin sähkövoimatuotannon palvelukseen, jossa olin 35 vuotta, josta viimeiset 30 vuotta ydinvoimatekniikan kunnossapidon, koulutuksen ja laadunvalvonnan ammattilaisena. Onhan selvää, että moinen työura ei synny ilman koulutusta, jota itse hankin monipuolisesti myös eri laitevalmistajilta ja tällä tavoin työteon myötä pidin itseni tekniikan kehityksen huipputasolla. Joskus jopa tehdasvakoilusta epäiltiin.

Samanlaista työntekoa ja töissä olemista tuo kaikki kuitenkin oli, kuin aikoinaan rakennusmiehenä ja asentajanakin. Parhainta siinä on ollut osaavat työporukat ja kaverit, sekä heidän työnsä asentajia ja laitesuunnittelijoita myöten. Sanotaan, että porukassa tyhmyys tiivistyy, mutta osaavassa porukassa ovat laatu- ja taitotasot huipussaan ja se tulos syntyy sekä osaavien käsien, että henkilökohtaisen oivallusten ansiosta ja hyvä työtulos tekijänsä parhaiten palkitsee.

Virheitäkin meille kaikille joskus sattuu, jolloin tulee mieleen ainakin ajatus, että olisihan tuon voinut tehdä heti kerralla paremminkin. Huolellisuus on tärkeä asia.

Vuosien varrella olen ollut osallisena kutsuttuna jäsenenä myös muutamassa kansainvälisessä työryhmässä ja saanut työskennellä osaavassa seurassa, kuin myös jakamassa kokemuksiani ja hyödyntämässä kokeneen porukan osaamista. Koko ikäni olen ollut myös itseopiskelija ja tietokoneenkin hankin aikoinaan suoraan amerikoista, kun 386-prosessorit ilmestyivät siellä myyntiin värinäyttöineen ja grafiikkoineen. Mainio laskukone ja tulostinhan se oli, omin C ja C++ ohjelmineen, jotka hankin sekä opettelin ja mm. laskutuloksia esitin tarvittaessa myös graafisena tulosteena, kun exelit ja muut olivat silloin vielä kehitysasteella.

Koulutus ja kouliintuminen ovat sitä Heinosen pelialuetta. Mielestäni me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja kahta samanlaista ei ole vielä syntynytkään, joka on mielestäni sitä perustasa-arvoa, jota ei voi muuttaa. Kuten fyysiset suorituskyvyt, joita SM-kisoissa mitataan, myös henkinen puoli, jonka olemme syntyessämme lahjaksi saaneet, vaihtelee.

Fyysisiä ominaisuuksia, kuin myös henkistä puolta on mahdollisuus valmentaa, tosin tulokset ovat kuten fyysisellä puolellakin, mutta kuten taiteilijat, laulajat ja pelimannit, meillä on pyrkimys tehdä aina parhaamme, Erilaiset luulot ja uskomukset ja eritoten tuo politiikkasektori hämmentävät pelikenttää, vaikka näiden arkisten asioiden ratkaisuja onkin rajoitetusti.

Mitä nuorempi olet, niin sitä hanakammin on koulutus hyvä ottaa mukaan ohjelmaan, vaikka paikkansa pitää myös, että oppia ikä kaikki.

Meidän vanhemman väen keskuudessa eri eläkeläisyhdistykset ja niiden mukanaan tuomat useat palvelulinkit ja harrastusmahdollisuudet ovat erinomainen asia, joihin on hyvä liittyä ja ottaa osaa. Niistä on mainio apu, niin henkiseen, kuin fyysiseenkin kunnossapitoon.

Nuorilla on myös omat lähipiirinsä ja mielekäs porukalla tekeminen onkin mainio asia, vaikka työtekoon ja osaamiseenkin liittyen, joka tuo myös helposti osaavia töistä ja oppimisesta kiinnostuneita ystäviä. Ehkä tästä jutustanikin voi löytää vinkkejä huomiseen ja siitä eteenpäin.

Puuhakaita kesähetkiä kaikille.,

Monessa mukana ollut rakentaja