Ilkeät sanat jättävät ikuiset jäljet

”Ne olivat vain sanoja”. Tuon vähättelevän selityksen kuulee usein, kun puhutaan kiusaamisesta, häirinnästä tai solvaamisesta. Kuitenkin sanat voivat satuttaa siinä missä nyrkit, ja pahemminkin.

Varsinkin silloin, kun sanojia on monta. Kun verkossa yksi vähän piikittelee ja toinen asiallisesti arvostelee, niin kolmas kenties jo haukkuu rumasti ja neljäs teilaa sanan säilällä.

Haavat paranevat, mutta ilkeät sanat voivat jättää ikuiset jäljet, sanotaan Uutismedian liiton sananvapauden päivän materiaaleissa.

Välillä tuntuu, että toiset meistä ymmärtävät sananvapauden väärin.

Kyllä, Suomen perustuslaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus turvaavat sanan ja mielipiteen vapauden.

Se ei suinkaan tarkoita, että saisimme sanoa mitä tahansa. Sananvapauteen kuuluu olennaisesti vastuu.

Sananvapauden tavoin perustuslakimme turvaa kanssaihmisen kunnian ja yksityiselämän.

Pidämme vääränä, jos kansalainen vetää kadulla vastaantulijaa turpaan. Pidämme selvänä, että moisesta käytöksestä pitää rangaista.

Selvänä pidämme sitäkin, että tällaisessa tilanteessa sivullisten pitää rientää mahdollisuuksien mukaan puolustamaan ja auttamaan uhria.

Samalla tavalla meidän pitäisi nähdä henkilöön kohdistuvat sanalliset iskut. Mennä väliin, rauhoitella tilannetta. Puolustaa ja auttaa verbaaliväkivallan uhria.

Kärjekäs keskustelu ja tiukka haastaminen on politiikan arkea. Puolueiden ja niiden edustajien mielipide-erojen kuuluukin näkyä – kunhan ei ylitetä yleisesti hyväksyttävän rajaa.

Satakunnan puoluejohtajien kannanotossa korostetaan, etteivät mielipiteet anna kenellekään oikeutta kohdella toisia epäkunnioittavasti. Puheenjohtajat sitoutuvat asialliseen kampanjointiin kuntavaaleissa.

”Nykymaailmassa ehdokkaat joutuvat kohtaamaan yhä useammin epäasiallista kohtelua kuten yksityisen tai väärän tiedon levittämistä, mustamaalaamista, vihapuhetta ja jopa uhkailua. Häirinnän tavoitteena on rajoittaa joidenkin osallisuutta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tällaiselle ei saa antaa jalansijaa”.