Hiilijalanjälki mittaa paljonko ilmastopäästöjä lähtee taivaalle itseäsi kohti, metsätilaasi kohti, kuntaasi kohti, maakuntaasi kohti tai koko maatasi kohti. Biotalous paisuu, hakkuut lisääntyvät. EU oli viime vuoden (2017) ajan huolissaan syntyykö Suomen metsistä hiilijalanjälki?
Laskennan esimerkkinä voi käyttää suomalaista yhteismetsää. Pinta-alaltaan niistä suurin kasvaa Kuusamossa, yhteensä 90 700 hehtaaria. Yhteismetsälle tyypillisesti sitä hakataan vuosittain, hakkuuaukkoja muokataan, taimia istutetaan, taimikkoja hoidetaan ja nuoria metsiä harvennetaan. Jääkö yhteismetsältä hiilijalanjälki?
Yhteismetsän puuvarasto on tarkoin mitattu vuosina 2003 ja 2016. Lähtövuonna runkopuuta oli 3,9 miljoonaa kuutiota ja loppuvuonna 5,2 miljoonaa kuutiota. Yhteismetsän koko maapinta-alaa kohti lasketut puun määrät olivat vastaavasti 47 ja 57 kuutiota hehtaarilla.
Runkopuusta johdettu alkuainehiilen määrä (rungot, oksat ja juuret) oli vastaavasti 16,5 tonnia vuonna 2003 ja 20,2 tonnia hehtaarilla vuonna 2016. Vuotuisista hakkuista huolimatta keskimääräinen hiililuku kasvaa.
Hiilijalanjälkeä ei Kuusamon yhteismetsästä synny. Sen sijaan se nielee ilmakehästä hiiltä vuodesta toiseen. Vuonna 2016 nieluvirta oli keskimäärin 0,39 hiilitonnia vuotta ja maahehtaaria kohti.
Hiilen virroilla on rahallinen arvonsa. EU:n pörssit ovat jo vuosikausia hinnoitelleet fossiilisista polttoaineista lähtevän hiilen päästövirran. Vuoden 2017 lopussa päästövirran hinta oli 30 euroa alkuainehiilen tonnilta.
Hinta mataa pohjalukemissaan. Tähän kiinnitti huomiota ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että päästöhiilen hinta pitäisi nostaa nykyisestään yli kolminkertaiseksi, tasolle 110 euroa hiilitonnilta.
Jos yhteismetsä voisi vähimmäishinnalla laskuttaa EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen nieluvirrastaan, tulos olisi melkoinen. Yhtä maahehtaaria kohti laskutus olisi 11,6 euroa vuodessa. Koko maa-alalta vuosilaskutus olisi noin miljoonaa euroa.
Mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä halutummaksi ja arvokkaammiksi metsien hiilivarastot nousevat. Niille löytyy lopulta rahoituksensa niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin kaikkialla maapallolla.
Ilmastonmuutoksen merkitys ja pitkäkestoisuus ovat sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilen nieluvirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.
Eri kokoluokan metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät ilmoittaisivat vuosittaisessa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi palvelun avulla tai erillisellä kännykkäsovelluksella.
Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän vuotuisen hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, päivärahan tai kilometrikorvauksen tapaan.
Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut hiilijalanjäljen. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.
Hyvin hiilitasettaan hoitavat suomalaiset yhteismetsät voisivat olla mallina Euroopan unionin ilmastometsätaloudessa.
Veli Pohjonen”Hyvin hiilitasettaan hoitavat suomalaiset yhteismetsät voisivat olla mallina Euroopan unionin ilmastometsä-taloudessa.”
Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti