Ilmastonmuutos on jo täällä

Kerronpa meidän CO2- projektista hieman lähemmin.

Viisi vuotta sitten heitimme 2 600 litraa öljyä vuodessa kuluttaneen öljypolttimen kierrätykseen, jolloin huolto ja muut öljyhommat loppui siihen. Eipä olisi voitu parempaa ympäristötekoa tehdä, rahallisesta hyödystä puhumattakaan, joka tuo säästöä nykyhinnoilla laskien 3 900 euroa vuodessa.

Maalämpöpumppu toi puhtaan ilman poltintiloja myöten, josta tuli uusi lämpökeskus. Ainoa meno vuodessa on ollut huoltotarkastus 80 euroa.

Maaliskuussa 2019 käynnistyi ensimmäinen aurinkovoimalamme ja marraskuussa 2020 toinen 3 kW laitos, teho yhteensä on 6 kW. Jokin aika sitten tein laskelman, joka osoitti öljypolttimen poistamisen säästäneen niin, että koko CO2-projektin laitteet, työ ja huoltokustannukset oli maksettu viime huhtikuun 2021 alkuun mennessä.

Sähköä kulutamme nyt reilut 5 000 kWh vuodessa tässä 124 neliön asunnossa ja lokakuun alkuun mennessä tänä vuonna aurinkopaneeleiden tuotanto on ollut 52 prosenttia koko vuoden tuotannosta.

Asiaan liittyvien toimenpidelupien saanti oli Raumalla kohdallaan ja paneeliasentajat erinomaisia sekä lopputarkastukset ammattilaisilta sujui asiallisesti. Ollaan nyt siinä vaiheessa, että työmme tuottaa rahallisesti.

Suomen ilmastorakentamista olen ihmetellyt ja kuinka tyhmästi tuhlataan ja yritetään hiilinielujakin arvioida. Tuulimyllyjä myös hullun lailla rakennetaan, vaikka ne eivät sovi perusvoimatuotantoon, jonka täytyy olla säädettävää ja jatkuvasti saatavilla.

Miksi ei rahojamme laiteta tällaisiin ilmastohankkeisiin, jotka olemme tehneet ja ovat pitemmän ajan päälle selvästi taloudellisesti tuottavia ja parantavat ilmastoa maksimaalisesti?

Mietitään metsien hakkuita ja hiilinieluja kaivellaan, eikä tajuta, että ympäristö muuttuu niin nopeasti, ettei mitkään laskelmat eivät pidä paikkaansa. Koko EU on samassa junassa ja meno on onnettomampaa, kuin Pekka Poudalla sääkarttojensa ääressä, kun yrittää uskotella tulevan viikon säitä.

Kevät ja koko kesä oli meillä rutikuiva. Heinäkuun alussa tippui pihallemme keltaisia lehtiä, joita kertyi useampi säkillinen, joten tämän vuoden hiilinielut olivat siinä. Yllättävän paljon myös haapoja ja koivuja on kuivunut pystyyn ja naapurien lehtiä pudotelleilla pihakoivuilla voi olla vaikeuksia lähteä käyntiin ensi keväänä.

Viikko ennen juhannusta leikkasin ruohikon ja seuraavan kerran 18. syyskuuta, enkä uskalla enää siihen koskea.

Juhannuksen jälkeen häipyivät linnut pihaltamme. Ilmastomuutos on jo täällä.

Syksy on jo koittanut ja toivotan parhainta jatkoa kaikille ilmastorakentajille.

”Kevät ja koko kesä oli meillä rutikuiva. Heinäkuun alussa tippui pihallemme keltaisia lehtiä, joita kertyi useampi säkillinen, joten tämän vuoden hiilinielut olivat siinä.”

Kalervo Körkkö