Innovaatio nimeltä rukous - kestätkö olla yksin ajatustesi kanssa?

Kestätkö olla yksin ajatustesi kanssa?

Kokeile istua 15 minuuttia hiljaa ilman mitään ulkoisia virikkeitä. Kuulostaa niin helpolta, että ei viitsi edes kokeilla.

Oikea syy kokeilemattomuuteen voi olla myös epämiellyttävyys. Harvardin yliopiston tutkijaryhmä tutki asian, ja puolet testiryhmästä koki testin epämiellyttäväksi ja yli puolella oli vaikeuksia keskittyä.

Tämä aika kääntää ulkoisten ärsykkeiden äänenvolyymin täysille peittäen sisäisten viestien äänen alleen.

Valveillaoloaikana ympäröimme pienetkin yksin olemisen hetket ulkoisilla ärsykkeillä.

Unen sulkemien silmien viimeinen ja ensimmäinen havainto on kännykän näyttö.

Matkat kyllästämme radiolla, podcastilla ja äänikirjoilla. Vapaana hetkenä on aina tarkistettava sähköpostit ja some-päivitykset. Toimistotyöntekijä katsoo sähköpostit keskimäärin 74 kertaa päivässä.

Julkisella paikalla yksin olemisen noloutta pakenemme tärkeisiin salaisuuksiin älylaitteen uumenissa. Emme kestä hiljaisia hetkiä itsemme kanssa.

Kun jätät vastaamatta soivaan puhelimeen tai tarkistamatta piippaavan viestin, epämiellyttävyyden tunne kertoo riippuvuutesi vakavuuden. Olemme ehdollistuneet välittömän palautteen antamalle palkinnolle.

Kiirehdimme kiireestä kiireeseen. Miksi? Pelkäämmekö mitä tapahtuu, jos kiire pysähtyy? Voiko omien ajatusten kanssa pysähtyminen tuoda esiin sen mitä emme halua kohdata?

Samaan aikaan kun monet hukkuvat ulkoisiin ärsykkeisiin, meillä on lukemattomia ihmisiä, joilla on seuranaan päivät pitkät vain omat ajatuksensa. Elämme samassa yhteisössä, mutta eri todellisuuksissa.

Työelämä ohjaa keskittymään kaikkeen muuhun paitsi omiin ajatuksiin. Niin paljon kuin puhummekin tietotyön yleistymisestä, työntekijä istumassa hiljaa työhuoneessaan näyttää ongelmalta. Eihän hän tee mitään! Kun toisen pään sisälle ei näe, pelko on, että kuitenkin ajattelee hiekkarantoja ja vaahtokarkkeja eikä työasioita. Pitää näyttää työteliäältä. Useasti piippaavat laitteet tuovat tekemisen meininkiä.

Maailman isot ongelmat eivät ratkea ympäristöä tai teknologiaa muuttamalla. Ratkaisut löytyvät omia mielen mallejamme muuttamalla.

Ajatuksemme, mielipiteemme ja -halumme ovat asioita joihin voimme vaikuttaa, kun maailma näyttää mielivaltaiselta paikalta. Mielivalta on juuri sitä mielettömyyttä, sattumanvaraisuutta ja kontrolloimattomuutta, mitä vieraantuminen omista ajatuksista aiheuttaa.

Rukous on todellinen innovaatio. Se antaa ajan olla hiljaa omien ajatusten ja tuntemusten kanssa, keskittyä sisäiseen, hengittää rauhassa.

Ottamatta kantaa mihin kukin uskoo, päivittäiset rukoushetket voisivat helpottaa meitä tuntemaan itsemme.

Ei kai kukaan vastusta kiireettömyyttä, yhteyden löytämistä oman itsensä kanssa? Miksi silti jatkamme päivästä toiseen samassa oravanpyörässä? Koska olemme immuuneja muutokselle. Pelkäämme että meille elintärkeää vaarantuu, jos teemme muutoksen. Jos en jatkuvasti ole saatavissa, kytkeytyneenä, some-aktiivisena, mitä tapahtuu? Minua ei koeta arvokkaaksi, tärkeäksi, minut unohdetaan, lakkaan olemasta olemassa.

Vaikka en tiedä miten usein kirkkaansiniset näyttöjen valot tai suhahtavat tekstiviestit rikkovat luostarien aamuhetkien pimeän hiljaisuuden, uskon että luostarin jäsenillä olisi meille läksy opetettavanaan merkityksellisyydestä. Merkityksellisyys ja sen näkyväksi tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Näkyväksi tekemisestä voi tulla itsetarkoitus. Haluamme niin paljon näyttää jotain, että siitä tulee vähitellen itsellemme vierasta.

Jatkuvasti tavoitettavissa olo ei ole arvostuksen mitta. Arvostava vuorovaikutus lähtee itsensä arvostamisesta. Jos unohdamme itsemme, mitkään tykkäykset tai klikkaukset eivät riitä palauttamaan yhteyttä sisimpäämme.

”Emme kestä hiljaisia hetkiä itsemme kanssa.”

 
 
 
 

Kirjoittaja on Opetushallituksen pääjohtaja.