Irtikytkentä Venäjän energiatuonnista on tehtävä ripeästi ja toimitusvarmuus turvaten

Venäjän sota Ukrainassa haastaa Euroopan riippuvuuden Venäjän energiatuonnista. Hyökkäyssodan rahoittaminen on moraalisesti kestämätöntä. On turvallisuusriski, että merkittävä osa energian huolto- ja toimitusvarmuutta on arvaamattoman Venäjän varassa.

Suomi tuo kolmanneksen käyttämästään energiasta Venäjältä. Suurin osa tästä on öljyä. Moniin Euroopan maihin verrattuna Suomi on silti paremmassa asemassa, koska fossiilisia polttoaineita on korvattu hyvissä ajoin panostamalla uusiutuvaan energiaan ja ydinvoimaan.

Sähkön osalta omavaraisuus saavutetaan Olkiluoto 3:n ja tuulivoiman ansiosta arviolta jo vuonna 2023. Siirtoyhteydet Pohjoismaihin turvaavat sähkön saatavuutta. Laivakuljetuksilla liikkuva öljy ja kivihiili on hankittavissa globaaleilta markkinoilta.

Vaikein korvattava on maakaasu, jota tuodaan putkea pitkin Venäjältä. Kaasu kattaa vain noin viisi prosenttia Suomen energiankulutuksesta, mutta on tärkeä sadoille teollisuusyrityksille. Kaasua käyttävät myös monet elintarvikealan yritykset kuten leipomot. Saatavuusongelmat voisivat lamauttaa monen yrityksen toiminnan.

Elinkeinoministeri Mika Lintilän 7.4. esittelemä LNG-terminaalialuksen hankinta Viron kanssa vastaa ongelmaan. Aluksen kautta tuotava nesteytetty maakaasu kattaisi koko Suomen ja Viron vuotuisen tarpeen. Myös Balticconnector-yhteys Viroon, Haminaan valmistuva LNG-terminaali ja biokaasu vähentävät Venäjän tuonnin merkitystä.

Uusien toimien avulla Suomi voi katkaista kaasuriippuvuuden Venäjästä Viron tavoin vuoden loppuun mennessä.

Keskuskauppakamari tukee irtikytkentää Venäjän energiatuonnista niin nopeasti kuin mahdollista. Samalla on toimittava siten, että energian toimitusvarmuus turvataan ja isku Euroopalle ja Suomelle on hallittavissa.

Energiatoimitusten katkaisu on selkeintä tehdä poliittisin päätöksin. Yritykset eivät voi irtisanoa toimitussopimuksia ilman sopimusrikeseuraamuksia. Tuore EU:n tuontikielto kivihiilelle antaa välineen katkaista voimassa olevat sopimukset.

Yritysten ja yhteiskunnan laajasti kannattaa varautua myös äkillisiin muutoksiin. On epätodennäköistä, että Venäjä sulkisi kaasuhanat ja niitä seuraavat rahavirrat. Silti sota on osoittanut, että epätodennäköisiä asioita tapahtuu. Paine EU:lle asettaa tiukempia energiapakotteita kasvaa jokaisen venäläisten sotilaiden jäljiltä löydetyn joukkohaudan myötä.

Venäjän tuonnin korvaaminen kiihdyttää välttämätöntä vihreää siirtymää. Tulevalla lämmityskaudella nojataan olemassa olevaan infraan, myös turpeeseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Uusiutuva ja päästötön energia on kuitenkin kilpailukykyisin tie.

Korkea energian hinta nostaa myös uuden teknologian, kuten vetypohjaisten ratkaisujen kannattavuutta. Fossiilisten polttoaineiden varaan ei kannata rakentaa tulevaa.

Venäjästä irtautumisen vaatimat mittavat energiainvestoinnit tehdään pääosin yksityisellä rahalla. Siksi olennaista on pitää huolta hyvästä investointiympäristöstä. Lupaava alku tälle oli hallituksen kehysriihessä ilmoittamat toimet luvituksen sujuvoittamiseksi.

Teppo Säkkinen

Elinkeino- ja ilmastoasiantuntija, Keskuskauppakamari