Luin menneenä päivänä keskustelun jossa kummasteltiin isän väsymystä.
Miksi isä on äitiä uupuneempi, siitä huolimatta, että äiti täysimettää ja pesii vauva kainalossaan suurimman osan vuorokaudesta?
Kysymys ei suinkaan ole huono, vaan aiheellinen.
Palaan elämässäni kaksi ja puoli vuotta taaksepäin, siihen hetkeen, kun solmin poikavauvani ensimmäistä kertaa turvakaukaloon. Ensimmäinen yhteinen kotimatkamme oli edessä.
Olin tottunut autonkuljettaja - kilometrejä oli ikääni nähden paljon takana. Olin ajanut työkseni useamman vuoden täysperävaunuyhdistelmää, monenlaisia kuormia, vaikeissakin sääolosuhteissa. Pelkäämättä.
Muutaman kilometrin kotimatka synnytyssairaalasta oli sen sijaan puuduttava.
Tarkkaavaisuus ja varovaisuus venyi äärimmilleen. Tuntui kuin ajaisin ensimmäistä kertaa autoa liikenteen seassa.
Äidin ja isän välille piirtyy merkittävä ero jo ennen lapsen syntymää. Äiti kasvaa ja valmistautuu vanhemmuuteen raskausaikana. Isä taasen ymmärtää muutoksen usein vasta lapsen syntymän jälkeen, vaiheittain.
Minun ensimmäinen herääminen isyyteeni oli mainitsemani automatka.
Tunsin olevani myös kyvytön synnytyksessä. Pitkä synnytys raastaa isää, joka haluaisi elää hetkessä mukana, mutta tietämättömänä ei osaa olla tukea antava tekijä, vaan lähinnä vain väsynyt ja turhautunut vieressä istuja.
Väsymyksen ja uupumisen tunteet eivät tule ihmiselle vain fyysisen rasituksen tai liian vähän unen seurauksena.
Nopeasti konkretisoitunut uusi elämäntilanne, voimakas vastuuntunne perheestä, huoli kiintymyssuhteen kehittymisestä ja itsensä kyvyttömäksi tunteminen, ovat yksittäisiä esimerkkejä monista henkisen puolen tekijöistä, jotka usein hyvin huomaamattomasti kuormittavat isän jaksamista ja aiheuttavat fyysistä väsymistä.
Vauvavuoden aikana vakavasti uupuva isä ei ole harvinaisuus. Masennuksesta kärsiviä uusia isiä on luultua enemmän.
Isä-väsymykseen pitäisi keskittyä nykyistä aktiivisemmin, ja ennen kaikkea väsymyksestä kärsivän isän pitäisi puhua avoimemmin ja hyvissä ajoin, sen sijaan, että pitää tunteensa sisällään ja tarttuu liian usein hetkellisesti helpottavaan jekkupulloon.
Työelämässä pitäisi huomioida resurssien mukaan työntekijä, joka saapuu työpisteelleen uutena isänä.
Työyhteisön tuki on merkittävä voimavara. Neuvolassa isää ei saisi syrjäyttää - on valitettavaa, että näin tehdään yleisesti edelleen.
Omatoiminen tiedon hakeminen on helpottava tekijä vauvavuoden kohtaamisessa.
Yksityisten järjestämät kattavat synnytysvalmennukset ovat tilaisuuksia, joihin osallistumista lasta odottavan perheen kannattaisi harkita. Niiden on todettu auttavan erityisesti isää sekä luomaan tärkeä tasapaino äidin ja isän välille synnytyksen ensihetkistä alkaen. Hyvältä tuntunut synnytyskokemus auttaa merkittävästi myös isää tulevassa roolissaan.
Toimiva, hyvinvoiva ja itsensä tärkeäksi tunteva isä on perheelle äärettömän arvokas pelaaja.
Pitäkää huolta isän jaksamisesta.
”Vauvavuoden aikana vakavasti uupuva isä ei ole harvinaisuus.”
Kirjoittaja on lapsenmaailmaa ja vanhemmuutta pohtiva luonnonystävä.