Itsensä työllistävien määrä lisääntyy - työpaikoilla tarvutaan uutta osaamista

Työ ja sen tekeminen muuttuu. Voimmekin puhua isosta muutoksesta osaamisessa ja ammatillisessa rakenteessa. Itsensä työllistävien, eri työnantajien palveluksessa olevien määrä kasvaa.

Digitalisaatio hävittää perinteisiä töitä eri tasoilta ja mahdollistaa työn tekemisen paikasta riippumattomasti, jolloin etätyö lisääntyy. Vakituisen työpaikan saaminen ei ole enää kaikille itseisarvo, vaan nuoret aikuiset valitsevat mielellään projektiluotoisia tai määräaikaisia työsuhteita ja liikkuvuus eri työpaikkojen välillä kasvaa.

Työpaikat tarvitsevat uutta osaamista. Työnantaja sitoutuu entistä enemmän tarjoamaan työntekijöilleen mahdollisuuksia kehittyä, hankkia osaamista ja saada uusia haasteita työssä. Osaava ja motivoitunut henkilökunta on kilpailuetu. Tämä taas parantaa työntekijän työllistävyyttä tulevaisuudessa, sillä "eläketöitä" ei voida enää monessakaan työpaikassa luvata.

Toki organisaatiot kouluttavat nytkin, mutta usein kohdistuen avainhenkilöstöön. Koulutusta tarvitaan tulevaisuudessa jokaisella suoritustasolla. Pitää kuitenkin tietää, millaista osaamista halutaan ja mitä ei pystytä korvaamaan esimerkiksi teknologialla. Tämä vaatii myös työntekijältä aktiivisuutta.

Osaaminen vaikuttaa keskeisesti myös ihmisten työssä jaksamiseen, sitoutumiseen ja toisaalta motivaatioon. Turun kauppakorkeakouluun tekemässäni johtajatutkimuksessa haastatteluissa nousi esille, että merkitystä on lisäksi sillä, kuinka paljon on mahdollista vaikuttaa työn sisältöön. Halu kehittää omaa työtään sekä luottamus työntekijän että johdon välillä merkitsevät monille enemmän kuin raha tai asemastatus.

Työelämä vaatii kehittyäkseen joustoja. Mikäli monimutkaisuutta yritetään ratkoa sääntelyllä ja ohjeistuksella, sillä ei lisätä luovuutta eikä itseohjautuvuutta. Lisäksi tärkeää on huolehtia siitä, että työn verotusta ei koroteta.

Tulevalla hallituskaudella perhevapaita tulee tasa-arvoisesti uudistaa niin, että perheillä on käytössään arkea tukevia, realistisia vaihtoehtoja. Tutkimuksessani nousi esille, että työn ja perheen yhdistäminen ei ole suoranaisesti jarruttanut naisjohtajien urakehitystä, mutta työelämässä esiintyneet johtamishaasteet sekä stressi ovat heijastuneet vahvasti perhe-elämään. Kehittymistä tukee perhemyönteinen organisaatiokulttuuri ja paikallinen sopiminen.

Toisaalta haasteena Suomessa on monilla aloilla esiintyvä suuri työvoimapula. Yrittäjän tilanne on järkyttävä, kun tilauksia olisi, mutta ei tekijöitä tai osaamista. Tämä hidastaa kasvua. Samaan aikaan meillä on ilman työtä olevia, jotka kokevat, että heidän ei kannata ottaa työtä vastaan. Siksikin sosiaaliturvan uudistaminen on tärkeää. Työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavaa.

Organisaation ja yksilöiden uudistuminen ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Toimintakulttuurin tulee olla osallistava ja muutosta tukeva. Suomessa pitää löytää vahva tahtotila työelämän kehittämiseen joka tasolla, jotta olemme kilpailukykyinen, työtä tukeva maa myös tulevaisuudessa.

Mari Kaunistola

KTM, FM, johtamisen lehtori, Poliisiammattikorkeakoulu