Jääkentälle olisi Raumalla käyttöä

Jääetiketti on ollut jälleen hukassa osalla luistelijoista nyt, kun Raumanmeren tekojääkenttä on jälleen avattu yleisölle.

Sekä turvaväleistä että kentän käyttösäännöistä on ollut huomauttamista. Parantamisen varaa varmasti on.

Ilmiöiden taustalla on myös perimmäinen ongelma: tilan ahtaus. Luistelijoita on paljon, ja kaikki ovat liikkeellä samaan aikaan.

Tekojään suuri suosio ei ole ihme. Kyse on ainoasta paikasta, jossa Raumalla voi ulkoilmassa harjoittaa jääurheilua.

Keskustelun paikka onkin, riittääkö yksi ulkotekojää palvelemaan kaikkia raumalaisia nyt ja tulevaisuudessa.

Näyttää nimittäin siltä, ettei keinotekoisen jään tarve ainakaan vähene, kun ilmastonmuutos etenee.

Nykyajan talvisäät ovat järjestään plusasteisia ja vesisateisia. Vanhan ajan luonnonjäät ovat menneiden talvien lumia.

Rauman kaltaisessa jääurheilukaupungissa voisi olla tilausta toiselle kaiken kansan tekojäälle.

Sijoituspaikkojen puutteeseen ei asia varmasti kaadu, ennemmin rahan puutteeseen. Kaupungin investoinnit ovat tulevina vuosina aivan tapissa, ja samaa tahtia kasvaa velkamäärä.

Julkisin varoin ei myöskään rakennettu Raumanmeren tekojäätä. Asialla oli Raumalaiskiekkoilun Tuki ry.

Tekojään avajaisissa vuonna 2011 hankkeen hinnaksi arvioitiin 600 000–700 000 euroa.

Voi olla haaveilua, että toiselle Raumanmeren tasoiselle kentälle löytyisi rahat ja maksaja. Muitakin vaihtoehtoja luistelumahdollisuuksien edistämiseen onneksi on.

Tutkimisen arvoinen asia olisi pystyttää keskustaan väliaikainen tekojää kokeiluluontoisesti. Esikuvana olkoon Helsingin rautatieaseman Jääpuisto.

Jääpuisto on osoittanut, että luistelukulttuuri on nykyään Suomessakin mahdollista yhdistää kaupunkikulttuuriin aivan suuren maailman tapaan.

Keskustan elävöittämisestä puhutaan Raumalla paljon, samoin joulukaupungista. Luistelurata keskustassa edistäisi molempia tavoitteita.

”Tekojään suuri suosio ei ole ihme.”