Jaksetaan vielä hetki

Suomen ensimmäinen koronatapaus todettiin kiinalaisella matkailijalla Lapissa tammikuun lopulla vuosi sitten. Ensimmäinen Suomen kansalaisella todettu koronatartunta rekisteröitiin kuukautta myöhemmin 26. helmikuuta. Tartunta oli peräisin Italiasta.

Aivan alussa taudin ei uskottu leviävän Suomeen kovin suuressa mittakaavassa. Nopeasti tilanne kuitenkin muuttui, ja jo maaliskuussa Suomeen julistettiin poikkeustila.

Vuosi on pitänyt sisällään monenlaisia rajoituksia, suosituksia ja ohjeistuksia. Niitä on myös muutettu nopeilla aikatauluilla. Välillä kansalaisten on ollut vaikea pysyä muutosten matkassa mukana.

Kaikesta huolimatta suomalaiset ja myös raumalaiset ovat kuuliaisesti totelleet virkamiehiltä tulleita ohjeistuksia.

Vasta viime aikoina ihmisten keskusteluihin on entistä enemmän noussut koronaväsymys. Se on luonnollista, sillä tätä merkillistä poikkeusaikaa on jatkunut pitkään.

Toiselle väsymyksen kaatamiseen riittää haaveilu ”normiarkeen” palaamisesta jollakin aikavälillä. Joku toinen taas varaa kotiinsa punaviiniä, kun kolmas purkaa turhautumisensa hiihtoladulle tai rivakkaan kävelylenkkiin.

Selviytymiskeinoja on vuoden aikana kehittynyt monia.

Suomalaiset ovat olleet tähän saakka koronaepidemian selviytyjiä. Muu maailma on ihmetellyt, ja jopa ihaillut, kohtuullisia tartuntalukujamme. Apua on pyydetty niin länsinaapurista kuin Portugalista saakka.

Suomalaiset ovat kuuliaista väkeä. Me uskomme ja luotamme niin maamme hallitukseen kuin muuhunkin virkakoneistoon. Näin ei ole läheskään kaikissa muissa maailman maissa.

Osa suomalaisten tottelevaisuudesta perustuu varmasti myös keppiin ja ”pelottelevaan” viestintään, jota hallituksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnalta on koronakriisin hoidossa suosittu. Toki se on ollut kiistatta myös vaikuttavaa.

Nyt koronan vuosipäivänä olisi varmasti aihetta myös kiitoksiin. Raumanseutulaiset ovat jaksaneet hienosti noudattaa erityisesti maskisuositusta. Käsidesiä kuluu ja etäisyyksiäkin yritetään parhaalla mahdollisella tavalla pitää. Poikkeuksen katukuvaan on muodostanut lähinnä vierastyöläisten joukko, joiden kasvoilla maskeja ei juuri ole näkynyt, ja jotka sujuvasti kävelevät käsidesiautomaattien ohi.

Nyt kun jaksetaan vielä tovi, voitaneen jälleen pian nauttia elämästä myös ilman maskia.